Spektroskopia

Aloittaja Timo Kantola, 02.10.2018, 23:36:17

« edellinen - seuraava »

Timo Kantola

Spektroskopia on ihan oma tieteenlajinsa, pitäisi olla melkeen omana kategorianaan, mutta laitetaan nyt tähän tähdet osioon. tästä pitänee laittaa useampi postaus..


Otettuani noin 84000 kuvaa yhdestä ja samasta tähdestä 2016-2018 (https://www.avaruus.fi/foorumi/index.php?topic=15632.msg146541#msg146541) ajattelin mennä harrastuksessani eteenpäin. Kaikkee on kokeiltu, nyt siis vuorossa spektroskopia.

Parikuukautta alaa harrastaneena (spektrejä..ym) huomaan hyvin että oikeasti en tiedä juuri mistään mitään, kaikki on uutta ja ihmeellistä, jospa se siitä.

Hommasin ensin Alpy600 spectroskoopin + guidausmodulin, sillä spektrikalibrointi on mahdollista tehdä BV .. AV tyypin tähdillä joilla on vähän, mutta selkeitä absorbtioviivoja joita käytetään kalibroinnissa. Hyvin nopeasti huomasin että on syytä sijottaa 680e kalibrointimoduliin (helppoon elämään). Kalibrointimodulissa on Argon/Neon lamppu joka tekee runsaat kapeakaistaiset valot tunnetuille aallonpituuksille - jiolla siis havaittu spektri kalibroidaan.

Ekassa kuvassa Alpy600, guidausmoduli, kalibrointimoduli. Guidekamerana kälynen ALccd-QHY 5-II CMOS, siksi että on kevyt 45g, ja sattui olemaan laatikossa. Koko paketti Atik314L+ kanssa painaa noin 1250g, joka mielestäni maksimi putkeni fokkarille. Backfokusta fokkariputken suulta tarvitaan noin 90mm (jouduin siirtämään pääpeiliä 27mm eteenpäin että sain systeemin fokukseen. Calibrointimodulilla pystyy ottamaan flätit (sisäinen tungsten lamppu) ja kalibrointi kuvat + jopa darkit etänä (tarvii jatkuvan +12V jännitteen sekä 2kpl erikeseen tai yhdessä kytkettävät +12V).

Toisena on varsinainen ensimmäinen kokeilu spektri Auringosta. Auringon spektrin saa otettua ilman kaukoputkea ja vaikka pilvisellä kelillä - kaikki päivällä näkyvä auringonvalo sisältää auringon emissioviivat. absorbtioviivat.

Klmantena on kesä"yönä" hämärän aikaan otettu ensimmäinen spektrikuva Vegasta (kirkas rantu, jossa muutama emissioviiva näkyvissä)Hämäränä taustana näkyy auringonspektri - koska auringonvalo heijastuu ilmakehästä hämärän aikaan.

Neljäntenä kuvana Argon/Neonlampun tuottama kalibrointispektri.

Seuraavalla kerralla lisää..
Timo Kantola

Timo Kantola

#1
Jatketaan.

Alpy600 käyttökuntoon laittamisessa suurimman työn aiheuttaa spektroskoopin fokusointi. Spektroskoppi osa ruuvataan kiinni kameraan ja fokusointi (tehdään vain kerran, tai niin monta kertaa että tulos on ok) tapahtuu lukitusrengas löysäämällä, ja ruuvaamalla koko spektroskooppia. Ongelma on siinä että spektroskoopin kierre on melko väljä, ja kiristämällä lukitusrenkaan fokus muuttuu , kun jengasta otetaan löysät pois. Ja että ei olisi liian helppoa, niin spektri pyörii ruuvattaessa, eli rako osalle on oma lukitus (kolme pientä kuusiokolo ruuvia) lukitus löysätään, ja rako yritetään pitää paikoillaan samall kun spektroskooppia kierretään, näin spektrikuva ei kierry fokusoinnissa.  Fokusointi tehdään onneksi päivänvalossa, eikä spektroskoopin tarvitse olla kaukoputkessa kiinni operaation aikana. Alpyn manuaalissa asia selvitetty seikkaperäisesti.
https://nimax-img.de/Produktdownloads/33633_1_AnleitungEN.pdf

Suurin hankaluus (ainakin minulle) on spektrien käsittely softa(t),  vaihtoehtoja on useampia (freeware) mm:
Demetra: Selkeä ja looginen kokonaisuus. Käytän tätä spektrien kuvaamisessa, loistavat ominaisuudet siihen hommaan. Ohjelmalla saa myös spektrit helposti käsiteltyä. Ainut kompastuskivi on "Instrumental response" työkalu jolla en saanut järkeviä tuloksia.
https://www.shelyak.com/logiciel-demetra/?lang=en
BASS software Kokeilin, softan uusin versio saatavissa liittymällä BAA:n yahoo group:iin
Softan manuaali: https://britastro.org/sites/default/files/BAA_BASS_Tutorial_0.pdf

Päädyin kuitenkin käyttämään ISIS softaa, koska siinä on yhtä hyvä käyttöliittymä kuin IRIS softassa.
Tai oikeammin siinä on paljon ominaisuuksia, kaikkeen pystyy itse vaikuttamaan (kaikessa voi myös ihan itse munia) lisäksi siihen on hyvät tutoriaalit. http://www.astrosurf.com/buil/isis-software.html

Eka kuva kalibroitu Vegan spektri. Spaktrin käyttökelpoinen alue on suunnilleen 3750Å - 6850Å
Sinisessä päässä kalibrointilampun valo loppuu tuossa 3750Å tietämillä ja kohina ottaa vallan (toka kuva). Punaisessa päässä 6850Å jälkeen vahvoja ilmakehän O2 ja H2O absorbtioita, tosin esim emissio spektreissä ei niin haittaa. Syvät absorbtiot on vedyn Balmerin sarja.
Viimeisenä kuvana on A0V referenssi spektri (punaisella) jonka avulla tehdään havaitun spektrin Instrument and atmospheric response kalibrointi. Sekä havaittu ja kalibroitu Vegan spektri.

Lisää taas joskus.
Timo Kantola

Jurassic

Mielenkiintoinen projekti.
Jos vielä vaikka löydät tähden spektrissä exoplaneetan kaasukehän jäljen :shocked:
Omegon eq5
Canon 1200D full spectrum mode

Timo Kantola

Lainaus käyttäjältä: Jurassic - 07.10.2018, 12:01:12
Jos vielä vaikka löydät tähden spektrissä exoplaneetan kaasukehän jäljen :shocked:
Jätetään exsot isoille pojille  :afro:
Pari spektriä 4.10 illalta (kaikkiaan tuli otettua 12 eri kohteesta)

Ekana  pi And, spektroskooppinen kaksoistähti. Spektriluokka B5V, käytin kyseistä tähteä kalibrointitähtenä M31:lle ja NGC 604 (sumu M33 galaksissa) - koitin hieman mittailla kyseisten kohteiden nopeuksia - siitä myöhemmin.

Toisena Gamma Cas, Be tähti jossa voimakkaat H-alpha ja H-beta emissiot
.
Kolmantena, muuttuja, hiilitähti WZ Cas. Tähden absorbtioista en meinaa saada tolkkua, mutta Wikin mukaan 6707Å absorbtio olisi epätavallisen voimakas lithium viiva.

Neljäntena symbioottinen tähti, muuttuja CH Cyg jolla H-beta ja H-alpha emissiot muuttuu jatkuvasti.


Timo Kantola

Pappis

Jos tuo "absorptioviiva" on oikeasti epätavallisen voimakas emissioviiva, niin se kertoo mittauslaitteiston saturoitumisesta, joka on jo niin voimakasta, että siihen ei esim. tiukempi kollimointi enää auta.

Onko sitten väitteessä voimakkaasta emissiosta perää? Sen voit tarkistaa käsittääkseni itsekin: katsele ko. tähden valoa yksinkertaisen prisman läpi. Näetkö kirkkaan värin, vai tumman juovan?

Timo Kantola

Lainaus käyttäjältä: Pappis - 07.10.2018, 16:08:22
Jos tuo "absorptioviiva" on oikeasti epätavallisen voimakas emissioviiva, niin se kertoo mittauslaitteiston saturoitumisesta, joka on jo niin voimakasta, että siihen ei esim. tiukempi kollimointi enää auta.

Onko sitten väitteessä voimakkaasta emissiosta perää? Sen voit tarkistaa käsittääkseni itsekin: katsele ko. tähden valoa yksinkertaisen prisman läpi. Näetkö kirkkaan värin, vai tumman juovan?

Kyllä kyseessä on oikea absorbtioviiva. Demetralla kuvatessa tulee häly jos spektri saturoituu, eli ei siitä pelkoa.
Liitekuvassa kuvattu raakaspektri liimattu käppyrän päälle 6707Å:n kohdalla pimentyminen. Se että kyseessä olisi Lithiumin aiheuttama absorbtio, olen ihan wikipedian armoilla: https://en.wikipedia.org/wiki/WZ_Cassiopeiae
Timo Kantola

Timo Kantola

Jatketaan spektroskoopeista.
Parasta spektroskooppia ei taida olla olemassakaan, kaikki on jonkin asian suhteen kompromisseja, no toiset on tietty parempia juuri tarkoitukseensa suunnitellussa hommassa. Amatööri näkövinkkelistä spektroskoopit jaetaa kolmeen luokkaan resoluution perusteella:

Low R=100  - 1000 Esim StarAnalyzer SA100 ja SA200, Alpy 600 sekä viellä visuaali käyttöön edullisen oloinen (en tiedä tekeekö tuolla mitään ) COMA Diffraction Grating Eyepiece 1.25 https://www.astroshop.eu/accessories/coma-diffraction-grating-eyepiece-1-25/p,58227#tab_bar_0_select
Alpy600:sta kerrotaan että spektrin erottelukyky on 1nm (10Å) luokkaa, lisäksi spektriviivat on mahdollista mitata 0.1nm (1Å) tarkkuudella, eli periaatteessa Alpylla pystyy mittaamaan kohteen säteinopeus (eli lähentyykö vai loittoneeko kohde) noin +/-50km/s tarkkuudella.

Medium R=1000 - 10000, esim: Shelyak Spectroscope LISA Visible R=1000, Starlight Xpress Spectroscope SX  R=2000, Baader DADOS Slit – Spectrograph "with different reflection gratings: up to R = 5000"

High R=10 000 - 20 000, Harrastajille ainoa taitaa olla Shelyak Spectroscope Lhires III R ~18000,

Lhires III, sillä näkee spektristä vain 10nm kaistalee kerrallaan, mikrometrillä säädetään mitä spektrin aluetta halutaan havaita. Korkearesolutio mahdollistaa spektriviivojen havainnoinnin 0.035nm tarkkuudella, ja tällä pääsee parhaimmillaan mittaamaan 1.5km/s säteisnopeuksia.

Spektroskoopin erotuskyky: R = λ/∆λ Älä kysy mitä tuo tarkkaan ottaen tarkoittaa, lainattu Jyri Lehtisen spektroskopian pdf:stä - http://www.helsinki.fi/astro/opetus/kurssit/havaitseva/luennot2013/httpkI_8_spektroskopia1.pdf

Kaukoputken koko ei sinänsä vaikuta spektroskoopin resoluutioon Alpy 600 resoluutio on suunnilleen sama 8cm putkessa, kuin 40cm putkella. Myöskään seeing ei vaikuta, jos käytetään kapeaa rakoa (slit).

Erotuskyvyllä on kuitenkin hintansa. Mitä leveämmäksi spektri levitetään, sitä useammalle pikselille pistemmäisen tähden valo levitetään. Esim Alpy 600 vaatii karkeasti 6mag "veron" spektristä, eli jos 30cm putkella näkee juuri ja juuri 16mag tähden 60sek valotuksella, niin tähden pitää olla vähintään 10mag, jotta se nousee edes vähän kohinasta Alpy600 kuvassa samalla 60sek valotuksella. Highres spektroskoopilla tilanne on tietty viellä vaikeampi.

Alpyn mukana tulleessa CD;ssä oli hieno tietopaketti spektroskopiasta (samat löytyy netistä, jos tietää mistä etsiä), mm:
LOW resolution spectroscopy
OHP 2013 Observer's guide
Description of observing projects using low resolution spectroscopy :
http://www.astronomie-amateur.fr/Documents%20Spectro/SpectroscopieBasseResolution_En.pdf

Pari spektriä:
CI cyg   Suuri osa tähden valosta tulee Ha emissiosta  https://www.aavso.org/vsots_cicyg

P Cyg 4.8mag Blue supergiant star, yksi kaukaisimmista paljan silmin näkyvistä tähdistä, etäyys jopa 6000 valovuotta linkin kirjoittajan mukaan:  http://stars.astro.illinois.edu/sow/pcyg.html

HD181096, tässä ensimmäinen "löytöni" huomasin että kaukaisilla tähdillä voi myös olla voimakkaat Kalsiumin (Ca)  H ja K spektriviivat aivan kuin meidän Auringolla! Wau!

Lisää aiheesta joskus..
Timo Kantola

Timo Kantola

NGC 6826
Taivaanvahdissa sama hieman laajemmin: https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/78841#comment-58142

23.9. Kuvasin spektrin Joutsenen tähdistössä majailevaa "vilkkuvaa sumua" NGC 6826. Kohteesta on foorumilla hienoja kuvia: https://www.avaruus.fi/foorumi/index.php?topic=4851.msg124249#msg124249
Ensimmäinen kuva on guidekameran vaatimaton 47x15sek otos. Ohut musta viva keskellä kuvaa on 0.023mm rako, josta valo ohjautuu spektroskooppiin. Kuvakentän koko on 19.2' x 15.18' komankorjainta en käytä, tulisi turhaa valohävikkiä, siksi tähtien kuvat on reunoilla vääristyneitä.



Toisena kuvana on kalibroitu spektri, sumun valo on pääosin vedyn ja hapen emissiota, joita keskustähti säteilyllään ruokkii. Spekrtin sinisessä päässä luulen että mittaamani 3968.5Å piikki olisi peräisin Kalsiumin emissiosta (Ca II 3968.47Å) ja viellä sinisempään mennessä 3868.48Å (mitattu) olisi peräisin neonista (Ne II 3868.76Å).



Kolmantenana on kalibroimaton raakaspektri (CCD kuva) pinottuna 10x120sek valotukset (kuumat pikselit siivosin photarilla) Kuvaa säädetty rankasti. Kuvasta näkyy se kuinka erottaa sumun ja keskustähden spektrit toisistaan, Laajan(?) sumun ( 27.0"x 24.0") emissiot poikkipuina, ja keskustähden spektri yhtenäisenä kirkkaana juovana. Suurennuksessa erottuu nihkeästi keskustähden ainokaiset emissiot.



Viimeisenä kuvana täysin kalibroimaton spektri, siitä näkee millä intensiteettillä sumun ja keskustähden valo jakaantuu eri aallonpituuksille, ja kuinka Atik314L+ kenno ne saa taltioitua. Tästä on ehkä eniten iloa kun suunnittelee kapeakaista kuvausta kohteesta

Timo Kantola

pelti

Huimaa! 99% menee ohi ymmärryksen, mutta kysyn kuitenkin. Tuossa kun tulee dataa, niin miten tälläinen järkkärikuvaaja voisi hyödyntää noita sun tuloksia? Itse  kuvaussession aikana, ja/tai sitten kuvien käsittelyvaiheessa. Toki edellyttäen, että kohde on sama :)

Timo Kantola

Lainaus käyttäjältä: pelti - 26.10.2018, 08:43:56
Tuossa kun tulee dataa, niin miten tälläinen järkkärikuvaaja voisi hyödyntää noita sun tuloksia?/.../ Toki edellyttäen, että kohde on sama :)

Lähinnä ajattelin että pystyy vertailemaan käyttämiensä filttereiden läpäisykäyriä kohteen lähettämään valoon..
Liitekuvassa esim liimasin Baaderin  UHC-S / L-Booster-Filter 1¼" https://www.baader-planetarium.com/en/filters/deep-sky/baader-uhc-s--l-booster-filter.html  läpäisykäyrän tuohon mittaamani spektrin päälle (photoshopilla, baaderin kuvaa joutu venyttelemään, jotta skaala olisi sama) Tuossa näkee että osa kohteen sinisestä valosta leikkaantuu kyseisellä filtterillä pois.

Toisena liitteenä Baaderin Moon and Planetary  color filter / Dark Blue Filter läpäisykäyrä, siitä huomaa että O III tunkee dominanttina kuvaan, vaikka olisi tarkoitus kuvata vain noita sinisen (alle 450nm aallonpituuksia) Eli kyseinen filsu ei hyvä sellaiseen tarkoitukseen.
Timo Kantola

Timo Kantola

#10
Wolf–Rayet tähti (lyhennys WR-tähti)  on kehityskaarensa lopussa oleva massiivinen (10-200 M☉) ja "äärettömän kirkas" (100 000... 1000 000 (L☉) tähti, joka on menettänyt (puhaltanut tai räjäyttänyt) vetykuorensa, ja on siirtynyt fuusiossa heliumiin tai sitä raskaampiin polttoaineisiin. WR-tähdet ovat erittäin kuumia, pintalämpötila 30 000K – 200 000K, ja menettävät paljon massaa voimakkaan tähtituulen (jopa 3000km/s) mukana. Tämä voimakas tähtituuli aiheuttaa tähden spektriin voimakkaat emissiot, ja tähtituulen nopeus levittää emissioviivat leveiksi, jopa 1000Å, jotka on helposti kuvattavissa pieniresoluutioisella spektrografilla.

Osa WR-tähdistä on keskustähtenä muodostamansa planetaarisen sumun keskellä, esim Sirppisumu NGC 6888 keskustähtenä on WR136 (HD 192163). WR-tähden kohtalona on fuusioitavan polttoaineen loputtua räjähtää tyypin Ib supernovana. Tähden kehityksessä WR-vaihe kestää keskimäärin vain 500 000 vuotta, joten WR-tähdet ovat äärimmäisen harvinaisia, tällä hetkellä Linnunradan noin 250 miljardista tähdestä tunnetan vain 500 WR-tähteä, kaikkiaan niitä arvioidaan Linnunradassa olevan tuhatkunta.

Ensimmäisessäkuvassa Joutsenen tähdistössä sijaitsevan 7.95mag.  WR 137 (HD192641) Spektri.

Toisessakuvassa spektriviivat osittain nimetty. Mustalla ammattilaisten mittaamana, punaisella omat mittaukset.  Samaisen tahden Spektri löytyy Wikin Wolf–Rayet Stars artikkelista. Lisäksi löytyi WR137 tädestä tutkimus vuodelta 1992, josta bongailin tuohon kakkoskuvaan emissioviivojen aallonpituudet, ja alkuaineet jotka niistä on (mahdollisesti) vastuussa. WR137 on luokiteltu WC7 tähdeksi, pintalämpötila 71000K, säde 4(R☉), massa 11(M☉) ja luminositeetti 400 000(L☉)

Kolmaskuva on kooste zoomattuna eri aallonpituusalueisiin WR137 spektristä, vertailin niitä tuon 1992 tutkimuksen spektreihin, sivulla 638 ja hämmästyttävän hyvin mielestäni korreloi spektrit keskenään, tosin omissa spektreissä on pienempi resoluutio, lisäksi spektrien aikaero on yli 26 vuotta. Ammattilaisten spektrit on kuvattu 1.83m putkella, omani 0.3m putkella.

Harrastajalle kirkkaita WR-tähtiä .
Katalogi tunnetuista WR-tähdistä.
Timo Kantola

J Piira

#11
Todella hienoja mielenkiintoisia mittauksia. Minkälaiset vaatimukset on kuvausputkelle? Tuolla  alkupuolella olikin asiaa putkista.
- Jukka -

Timo Kantola

#12
Lainaus käyttäjältä: J Piira - 03.11.2018, 18:01:08
Minkälaiset vaatimukset on kuvausputkelle?

- Backfokusta okulaarin pitimestä taakseppäin noin 90mm (ilman kalibrointimoduulia 60mm riittää).
- Kohtuu hyvä GOTO, tai menetelmä, millä löydät kohteen järkevässä ajassa.
- hyvä seuranta, spektroskoopin rako on vain 0.023mm, ja tähden olisi hyvä pysyä raossa kuvauksen ajan, muuten ei tule valoa spektriin. Asiaa auttaa kääntää rako RA. suuntaisesti, dec. heittelee yleensä vähemmän.
- Tarkennuslaitteen pitää jaksaa kantaa Spektroskoopin 805g+ kuvauskamera (Esim Atik314L+ 400g) + Guidekamera (oma ALccd-QHY 5-II 45g) Oma combo painaa noin 1250g
- Mieluiten moottorifokus

Hyvä spektri (3kk kokemuksella) jos otetaan 6x240sek valotus, niin rajasuusluokat erikokosille putkille suuntaa antavasti:
30cm  = 10 mag
20cm  = 9 mag
15      = 8 mag
10cm  = 6 mag
Pidemmillä vakotuksilla tietty himmeämpiäkin kohteita. Kohteen lähettämä valo vaikuttaa myös kuvausaikoihin, esim emissiosumun NGC 6826 kaikki valo tulee parilla aallonpituudella kapeana piikkinä, niin 9.60mag kohteesta 120s valotuksella päästään max 50 000ADU, toisaalta 8mag galaksista NGC 6946, ei 480s valotuksella paljoa kohinasta erottanut - koska kaikki valo leviää laajalle kontinuumille. Joten suuruuskuokka vs. valotusaika ei ole yksiselitteinen.

Listaa kuvaamistani kohteista 30cm putkella:
Del Cep                  3.75mag    12x  10s
HD181096              6.00mag    10x  30s     
HD181470              6.26mag    12x  40s
NGC 6826               9.60mag   10x 120s
iot And                    4.29mag   15x    7s
HD192103 WR 135  8.51mag    12x  30s
HD192163 WR 136   7.52mag   15x  30s
HD190918 WR 133   6.78mag   12x  40s
HD4132                  6.89mag     8x   90s

Jos kuvaisi samalla kameralla (kameroiden herkkyyksissä on eroja) mutta erikokoisella peilillä, niin laskennalliset valotusajat saa kertomalla käyttämäni valotusajat seraavasti:

93cm kerroin  0.116 (Astrofox)
50cm kerroin  0.36
40cm kerroin  0.56
35cm kerroin  0.74
30cm kerroin  1
25cm kerroin  1.44
20cm kerroin  2.25 
15cm kerroin  4
10cm kerroin  9
8cm  kerroin 14

Kun kuvataan, niin pitää kuvata kohde + kalibrointispektri, ja referenssitähti(REFstar) + kalibrointispektri .Lisäksi flätit, spektroskoopin kapeaan rakoon saattaa laskeutua pölyhiukkanen, niin samoilla fläteillä ei pärjää montaa viikkoa, vaan joka kuvaussessiolla syytä ottaa omat flätit. Referenssitähti on A-B luokan kuuma tähti, jolla on vähän emissioviivoja (balmerin sarja selkeänä).
    Referenssitähdelle pitää löytyä ns referenssi spektri, joka on ammattilaisten toimesta kalibroitu niin että se vastaa todellista spektriä, (siivottu: ilmakehän absorbtioista, kamerankennon herkkyysvaihteluita eri aallonpituuksille, valon imeytyminen peileihin ja linsseihin) Referenssispektrin ja havaitun spektrin erotuksesta saadaan korjauskäyrä, jolla havaittu spektri korjataan vastaamaan todellisuutta. Tätä korjauskäyrää käytetään sitten lähikohteiden (max 10 asteen etäisyydellä oleviin) spektrien korjaamiseen.

Yksi lista referenssi spektreistä on Miles library tuolta voi hakea rajatulta alueelta spektrejä PNG täpästä saa spektrin näyviin(ISIS softassa on Miles spektrejä, mutta suppeampi lista).

Hyvä tehdä aina ennakkoon kuvaussuunnitelma, niin ei tarvii selkeää keliä kayttää arpomiseen. Aina ei ehdi, mutta tässä yksi kuvaus suunnitelma joka toteutui:

4.10.2018
CCD kenno -5.   ilma +13.9 klo 18:46!!

Vega 25x 0.1s
Calib 5x10s
Flat 15x7s

HD181470 REFstar  15x30s
4x10s calib

CH Cyg 12x 50s
calib 4x10s
flat 15x7s

M1-92 Cygnus, lyyran alla Mag 11.70 6x480s (+ Guide kamera nauhotus)
Calib 4x10sek

HD192163 WR 136 (Sirppi) 7.52  15x 30s
Calib 5x10s

HD193369 REFstar (Sirppi) A2V 5.64  12x20s
Calib 5x10s

HD190918 WR 133  6.78  12x 40s
Calib 5x10s

HD192103 WR 135  8.51  12x 30s
Calib 5x 10s

HD192641 WR 137  8.15 12x 50s
Calib 5x 10s

HD193576 WR 139  8.1  12x90s
Calib 5x 10s
Flat 10x7s

HD193369-2 REFstar Sirppi A2V 5.64  12x20s
Calibn 5x10s

NGC 7662 Magnitude: 8.60 Androm.  7+5x120s Nauhotus
Calib 6x10s

iot And (NGC7662ref) B8V  4.29  15x 7s
Calib  6x10s


HD 6841 (REF Cass) A3  7.29 10x30s
Calib 5x10s

13 Cas             B6V 6.19 12x50s
Calib 4x10s

HD4132             F8  6.89  8x90s
calib 4x10s

HD4243             G0  7.53  6+2x120s
Calin 4x10s

HD 9546           K1V  6.69 8x90s
Calib 4x10s
Timo Kantola

Timo Kantola

7.10.2018 otin muutaman spektrin tuolloin näkyvistä planeetoista Mars, Neptunus ja Uranus.
Marssin korkeus horisontista oli reilu 6, Neptunuksen 17.5  ja Uranuksella ruhtinaalliset 21.5 astetta. Ilmamassa planeetan ja spektroskoopin välissä vastaavasti 8.4x, 3.2x ja 2.7x verrattuna zeniittiin, eli ei parhaat olosuhteet planeetta spektroskopiaan, ilmamassa imee tehokkaasti sinisenpään spektristä. Mutta ihan mielenkiinnosta kokeilin.

Spektrit on kalibroitu ja niistä kontinuumi vähennetty, siten että saadaan "suora" spektri ja esim. Auringon sekä Marssin spektrejä on silloin helpompi vertailla. Aurinko kun toimii valonlähteenä, ja siinä esiintyy voimakkaita absorbtioviivoja (eli on tiettyjä aallonpituuksia jotka puuttuvat Auringonvalosta, niin nämä samat aallonpituudet puuttuvat myös Auringon valaisemasta planeetasta) siksi vertailu Auringon spektriin.

Ekassa kuvassa on mustalla 6 asteen korkeudella olleen Marssin kalibroitu spektri, ja purppuralla on sama spektri vedetty suoraksi vähentämällä kontinuumi.

Toisessa on vertailussa G2V (aurinkoa vastaava) spektri Marssin suoristettuun spektriin, suurimmat erot tulee 5600Å punaisella puolella, Mars heijastaa noilla alueilla paremmin, ja siitä ominainen punertava väri. Tosin spektri saattaisi siniseltä osalta näyttää erillaiselta, jos valon ei tarvitsisi kulkea paksun ilmamassan läpi.

Kolmennessa on zoomattu tuo mielenkiintoisin alue. Pitäisi olla spesiaali filttereitä aallonpituuksille 570-580nm, 580-590nm, 625-635nm, 635-645nm ja  645-650nm niin näkisi mitkä alueet on vastuussa noista heijastumisista ja absorbtioista.

Vikassa kuvassa on Uranuksen ja Neptunuksen (vähennetty kontinuumi) spektrit, sekä vartailuna Aurinkoa vastaava G2V spektri. Uranus ja Neptunus on melkolailla samaa stuffia!
Timo Kantola

PetriKe

Paljon hyödyllistä tietoa ja hienoa työtä Timo!
Ajattelin rakentaa omaan spectroheliograafiin myös tähtien spektrin mittaukseen sopivat lisäosat.

Vieläkö Timo olet näitä spektrejä ottanut, vain onko Aply jäänyt hyllylle pölyyntymään? Edellisestä päivityksestä kohta 3 vuotta aikaa.
Selkeitä kelejä,

Petri Kehusmaa