Perustuuko tarve Lamda-CDM:lle myös havaintoihin samoilla tekniikoilla tai tarkemmin sanottuna ymmärrykseen näistä tekniikoista? Mikäli havainnointiväline, -mekanismi tai sen teoria on vajaa, niin sillä lienee merkitys. Vai ovatko BB ja nämä viimeaikaiset Lambda-CDM tarpeet kehitetty samojen havainnointimekanismien johdosta?
Hmm.
Havainnointivälineet ovat mitä ovat (meillä ihmisillä pikkuhiljaa, suoraan sanottuna, ihan tolkuttoman hyviä), ja teorioiden validointi etenee havaintojen tarkkuuksien rajoissa. Eli tuleva, tarkempi havainto voi tietenkin horjuttaa esimerkiksi yleisen suhteellisuusteorian tai lambda-cdm:n asemaa "parhaana havainnot kuvaavana kosmologisena mallina", tai edellyttää teoriaan tarkennuksia. "Paras" tarkoittaa yleensä yksinkertaisesti sitä, että selittää eniten (=~kaikki) havaintoja pienimmällä määrällä alkuoletuksia.
_Tällä hetkellä_ tilanne on karkeasti sanottuna se, että Lambda-CDM -- joka on oleellisesti yleisen suhteellisuusteorian kenttäyhtälöiden ratkaisu, niin sanottu FLRW-metriikka, höystettynä alkuräjähdyksellä ja inflaatiolla ja sisältäen kosmologisen vakion (--> pimeä energia) -- selittää kyllä kaikki tehdyt havainnot, mutta pimeyksien osalta malli ei valaise havaittujen (ja siis mallinnettujen) ilmiöiden perimmäistä luonnetta. Onko pimeä aine vain kylmää massaa, vai onko se kenties uusi eksoottinen hiukkanen? Minkälainen vuorovaikutus hiukkasen mukana tulee/tulisi? Miksi pimeä energia "alkoi vaikuttamaan" vasta 6mrd vuotta sitten? Onko pimeä energia = kosmologinen vakio, vai kenties seuraus jostain syvällisemmästä, esimerkiksi aiemmin tuntemattomasta (skalaari-)kentästä?
Pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta ei ole _suoraa_ havaintoa -- ei oikein voi olla, koska ne ovat "pimeitä", eli eivät säteile tuntemillamme tavoilla, tai ainakaan niin voimakkaasti että nykytekniikoilla voitaisiin erottaa kohinasta. Ideoita pimeyksien luonteesta kyllä on, ja luultavasti jotkin niistä ovat oikeita tai ainakin oikeansuuntaisia. Ehdotuksia saa lukea pop-kirjallisuudesta jo nyt, ja aikanaan havainnot valikoivat joukosta "oikean vastauksen". Sitä ennen tutkijat välttävät ottamasta lopullista kantaa asiaan (siinä mielessä, kuin astrofyysikoilla varmasti on kanta esim. asiasta "planeetat kiertävät tähteä"). Tämä haluttomuus kaikitenkin johtaa suuren yleisön keskuudessa vääristyneeseen mielikuvaan siitä että tutkijat olisivat jotenkin fundamentaalisesti epävarmoja asioistaan, mutta näin ei yleisesti ottaen ole. Tutkijat ovat varmoja sekä siitä minkä tietävät, että siitä mitä eivät tiedä. Jälkimmäisen tonkimisesta syntyy uutta tiedettä.
Lambda-CDM on työmalli, hypoteesi, paras arvaus siitä mistä kosmologiassa on kyse. Se muuttuu, tarkentuu jatkuvasti, havainto kerrallaan, idea idean päälle ja välillä pois. Voi olla että jonain päivänä se korvataan kokonaan toisenlaisella mallilla. Tai voi esimerkiksi olla, että teoria neutriinoista tarkentuu juuri sopivasti niin että pimeä aine lopulta selittyy sitä kautta, ja vastaavasti teoria tyhjiön fluktuaatiosta tarkentuu niin että se selittää pimeän energian (selittäisi jo nyt, paitsi että laskuista tulee kertaluokkaa 10¹²⁰ oleva "virhe" tyhjiöenergian määrälle).
Lähinnä ehkä hain tuolla paikallisella alkuaineiden uusiutumisella mahdollisuutta paikallisiin ei niin kaiken kattaviin BB tapahtumiin, mutta kuitenkin riittäviin siinä määrin että esim. jokin supermassiivinen tihentymä esim. ylittää jonkin "rajan" joka päättyy paikalliseen BB:n kaltaiseen tapahtumaan.
Puhut ilmeisesti mustista aukoista? Niissä mennään siksi vaikealle alueelle, että tapahtumahorisonttien sisältä ei nykytiedon valossa saada tietoa, siis havaintoja, mittauksia. Lambda-CDM:ää laajemmat teoriat tai hypoteesit toki sallivat esim. mustan aukon singulariteetin toimia alkuräjähdyksenä uudelle kosmokselle, joka sitten pullahtaa johonkin useampiulottuvuuksiseen hyperavaruuteen. Ehkä holografia pätee, ja se mikä kuulostaa nakkien räpinältä näppäimistöllä, tai tuntuu sydämen sykkeenä, onkin kvanttibittien tuiketta alkuräjähdyksen tapahtumahorisontissa. Ideoita on paljon, ja kuuluu ollakin, mutta viime kädessä käsitys todellisuudesta palautuu kuitenkin tehtyihin havaintoihin. Ja tieteen käsitys todellisuudesta ei siis ole muuttumaton, pysyvä, vaan jatkuvasti muuttuva, elävä.
"Paikallisuudesta" puhuminen vaatii tässä kohtaa muuten melkoista varovaisuutta. Ainakin minä tulkitsen kirjoittamasi niin, että jossain kohtaa "meidän" aika-avaruuttamme singulariteetti sinkoaa uuden alkuräjähdyksen --> uuden aika-avaruuden --> minkä paikallisuus missä? Minkä kaiken kattava?
