Kirjoittaja Aihe: Mikä kosmologian/tähtitieteen yksittäinen kysymys askarruttaa sinua eniten?  (Luettu 46218 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vesa k

  • Galaksijoukko
  • ****
  • Viestejä: 550
Moi
Itseäni ihmetyttää aina se, kuinka kauan valon on täytynyt kulkea esim M42:sta kunnes se on saavuttanut kamareni sensorin. Kuitenkin, tässä se ihmetyksen toinen puoli.
Ylimmissä ilmakehissä syntyy Myomi nimisiä hiukkasia. Niiden elinaika on niin lyhyt, että niitä ei pitäisi havaita maan pinnalla. Kuitenkin niitä havaitaan. Jos mittaamme niiden elinaikaa, on se paljon lyhempi, kuin niiden "itse mittaama" elinaika, joten tässä ajassa ne ehtivät maanpinnalle. Tämä kaikki em. oli luettu eri lähteistä ja en mitenkään muista näiden lähteiden nimiä. Korjatkaa tietoni, jos olen väärässä.
Takaisin asiaan.

Katsonko kaukoputkellani M42:n historiaa, joka tapåahtuu kelloni mukaan, vai katsonko tätä hetkeä, joka tapahtuu valophotonin kellon mukaan.

T Vesa
"Logic will get you from A to B. Imagination will take you everywhere" Albert Einstein

Poissa Pekka Lehtelä

  • Galaksijoukko
  • ****
  • Viestejä: 621
Jos maailmankaikkeus on sykkivä niin voiko loppurysäyksen aivan viime hetkeä ja alkuräjähdyksen ihan alkuhetkeä pitää samana asiana, sekä onko ajan "suunta" loppurysäyksessä eri kuin alkuräjähdyksessä? Voiko ajatella ajalla olevan "suuntaa"?

Pekka
« Viimeksi muokattu: 10-10-2016, 16:15:52 kirjoittanut Pekka Lehtelä »

Poissa mistral

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 2338
Katsonko kaukoputkellani M42:n historiaa, joka tapåahtuu kelloni mukaan, vai katsonko tätä hetkeä, joka tapahtuu valophotonin kellon mukaan.
T Vesa

Kyllä ne fotonit on meille miljoonia vuosia vanhoja, itselleen fotoniparka ei ehdi viettämään yhtään synttäreitä.

Tämä johtuu siitä että fotoni kiihdyttää c nopeuteen ja etenemissuunnassa pituuskontraktio litistää avaruuden nollaan. Sama tapahtuisi meille jos maa kiihtyisi c nopeuteen ja M42 pysyisi paikallaan. Ei ehtisi sekuntiviisari liikahtaa yhtään kertaa kun oltaisi jo vaihdettu galaksia.

Poissa mistral

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 2338
Jos maailmankaikkeus on sykkivä niin voiko loppurysäyksen aivan viime hetkeä ja alkuräjähdyksen ihan alkuhetkeä pitää samana asiana, sekä onko ajan "suunta" loppurysäyksessä eri kuin alkuräjähdyksessä? Voiko ajatella ajalla olevan "suuntaa"?

Pekka

En pitäisi loppurysäystä periaatteessa erilaisena kuin pallon pomppaamista lattiasta. Kun paine ylittää gravitaation voiman, ponnahtaa prosessi taas ulospäin. Tämä vain aika-näkökulmasta, todellisuus ei välttämättä mene niin suoraviivaisesti. Se että universumia pakataan pieneen tilaan jossa aika "vähenee" tilan pienentyessä ja lopulta lakkaa kokonaan, on vain teorian kuva todellisuudesta. Jos tämä pieni tila esim puolukan kokoinen on vaikkapa kilometrin päässä kotoa, ei ketään kiinnostaisi loppuuko aika puolukan sisällä. Yritän tällä sanoa etteikö universumin reunan takana voisi olla jotain ja siellä kellot käy riippumatta meidän universumista.

Poissa Pekka Lehtelä

  • Galaksijoukko
  • ****
  • Viestejä: 621
En ole kyllä koskaan ajatellut mikä olisi universumin "reunan takana" koska sekin kysymys on myös mieletön ja ihmisen ajattelukyvyn ulkopuolella. Tarkoitin kysymyksellä vain aikaa ja sitä voiko ajalla olla toinen suunta kuin nyt on?

Pekka

Poissa blaatu

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 211
Voisi ehkä ajatella että meidän kaikkeutemme sisältyy osana laajempaan rakenteeseen so metakaikkeuteen, jonka luonteen tuumiminen olisi kait sitten metafysiikkaa.
Vähäisempikin okulaari riittää kun sen saa lahjaksi

Poissa mistral

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 2338
En ole kyllä koskaan ajatellut mikä olisi universumin "reunan takana" koska sekin kysymys on myös mieletön ja ihmisen ajattelukyvyn ulkopuolella. Tarkoitin kysymyksellä vain aikaa ja sitä voiko ajalla olla toinen suunta kuin nyt on?

Pekka

Jos ajan kulua lähestyy sanan "aika" merkityksestä käsin, sisältää se itsessään ehdon: ensin tapahtuu jotakin, jonka jälkeen vasta voi tapahtua jotakin muuta. Filminauhaa voi kelata taaksepäin mutta aikaa ei.

Jos kammiossa on vain yksi atomi irrallaan ja se pomppii lattian ja katon väliä, on yhdentekevää onko sen alkunopeus alaspäin vai ylöspäin, se jatkaa pomppimistaan energian säilymislain johdosta loputtomasti mutta selvästikin voidaan laskea pomput kellolla ja todeta monesko törmäys milläkin ajanhetkellä tapahtui. Ajan kulkua ei kuitenkaan voi päätellä siitä että rata muuttuisi, tämä voi hämätä ajattelemaan että koska rata on sama molempiin suuntiin, niin ajankin suuntaa voisi vaihtaa. Siis jos ajan suuntaa vaihdetaan, näyttää atomin liike täysin samalta kuin toiseen suuntaan.

Eli ajan olemus ei ole verrattavissa tilaulottuvuuksiin joissa voi liikkua mihin suuntaan vaan, jos olemusta muutetaan, sitten ehkä voidaan. Itse käsitän ajan olemuksen yksinkertaisesti: menneisyys on tiedossa, tulevaisuus ei.

Poissa iosainio

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 268
En ole kyllä koskaan ajatellut mikä olisi universumin "reunan takana" koska sekin kysymys on myös mieletön ja ihmisen ajattelukyvyn ulkopuolella. Tarkoitin kysymyksellä vain aikaa ja sitä voiko ajalla olla toinen suunta kuin nyt on?

Pekka
Kiinnostavaa se kuitenkin on. Minkälainen näkymä on laajenevan universumin reunimmaiselta tähdeltä? Toiseen suuntaan muita tähtiä ja toiseen suuntaan pimeää? Mitä sieltä pimeän suunnasta tulee vastaan kun tarpeeksi pitkälle menee?

Poissa Kettu-Pekka

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 345
Minua kiinnostaa ylivoimaisesti eniten eksoelämä, eksoäly. Löytyykö sitä??

Poissa kuksa

  • Meteoroidi
  • *
  • Viestejä: 4
Monia kysymyksiä askarruttaa, osa tässä on jo tullutkin esille. Usein kiehtoo mieltä ajatella minkälaiset näkymät avaruuteen avautuisi jos asuisikin pallomaisessa tähtijoukossa, siellä toheältä näyttävässä ytimessä, yhden tähden planeetalla. Olisiko mahdollista nykyvälinein suoraan nähdä naapuritähden planeetoille, tai miten kirkkailta naapuritähdet näyttäisivät alle valovuoden (kait?) etäisyydellä.

Poissa Pekka Lehtelä

  • Galaksijoukko
  • ****
  • Viestejä: 621
Kiinnostavaa se kuitenkin on. Minkälainen näkymä on laajenevan universumin reunimmaiselta tähdeltä? Toiseen suuntaan muita tähtiä ja toiseen suuntaan pimeää? Mitä sieltä pimeän suunnasta tulee vastaan kun tarpeeksi pitkälle menee?

Se mikä "ei ole mitään" ei voi myöskään olla pimeää, koska pimeäkin on jo "jotain". Siksi pidän kysymystä tietyllä lailla mielettömänä mutta sillä en tarkoita etteikö se olisi kiinnostava asia.

Poissa avanti

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 435
Kiinnostavaa se kuitenkin on. Minkälainen näkymä on laajenevan universumin reunimmaiselta tähdeltä? Toiseen suuntaan muita tähtiä ja toiseen suuntaan pimeää? Mitä sieltä pimeän suunnasta tulee vastaan kun tarpeeksi pitkälle menee?

Kun aika-avaruus on positiivisesti kaareva, (tolkuttoman) pitkälle mentäessä kulkija löytäisi lopulta itsensä.

ML
Lammisen Matti
Galileoscope
Baader Planetarium 15 x 80 kiikari
7 x 50 kiikari
Omegon 2,1x42 kiikari

Poissa mistral

  • Rinnakkaisuniversumi
  • *****
  • Viestejä: 2338
Se mikä "ei ole mitään" ei voi myöskään olla pimeää, koska pimeäkin on jo "jotain". Siksi pidän kysymystä tietyllä lailla mielettömänä mutta sillä en tarkoita etteikö se olisi kiinnostava asia.

Voihan jotain pitää mielettömänä mutta jos ei hahmota asioita oikein, voi joutua peruuttamaan ulos umpikujasta.

Yritän nyt selittää mitä tarkoitan. Mustalla aukolla ja loppurysäyksellä ei ole eroa jos tarkastellaan niiden kaareuttavaa vaikutusta avaruuteen. Molemmista suoraan zeniittiin lähtevät geodeesit kaartaa takaisin. Näin kaikki mahdolliset suunnat johtaa takaisin. Ilmeisesti suhteellisuusteoria toimii tällä tavalla, sehän toimii niillä reunaehdoilla joiden alla se on, eli se ei voi mennä niiden ulkopuolelle. Kun suhteellisuusteoriaa sovelletaan mustan aukon horisontin sisäpuolella tapahtuviin juttuihin, se ei tunnista vapaan avaruuden olemassaoloa. Kuitenkin vapaa avaruus on olemassa vaikkei teoria siihen pääsekään käsiksi. Loppurysäyksessä on sama juttu, teoria sanoo ettei ulkopuolta ole olemassa, mutta samalla tavalla kuin mustan aukon tapauksessa, loppurysäyksessä on ulkopuolinen avaruus.

Myös kosmologinen termi "avoin maailmankaikkeus" tarkoittaa muistaakseni geometrialtaan satulan mallista, niin siinäkin on ulkopuoli.

Poissa Aldebaran

  • Taivaanvahti
  • Galaksijoukko
  • *****
  • Viestejä: 646
    • Celestial Sphere
Mikä on singulariteetti? Onko sellaisia oikeasti olemassa, vai ovatko ne vain matemaattisia kummajaisia?

Itse ajattelen, että esimerkiksi alkuräjähdyksessä tai mustan aukon ytimessä ei singulariteettia olekaan - kyse on vain näitä äärimmäisiä ilmiöitä ja olosuhteita kuvaavien matemaattisten mallien/teorioiden puutteellisuudesta. Tästä johtuen teorian arvot ovat äärettömiä mustan aukon ytimessä, eli teoria on kykenemätön mallintamaan ja selittämään mustan aukon ytimen olosuhteita.

Sanotaan, että musta aukko on sellainen aika-avaruuden tila, jossa kaareutuminen on ääretöntä. Arkijärjellä ajateltuna, mikä on sellainen kappale, jossa kaareutuminen on ääretöntä? No eikös pallo ole sellainen kappale? Saattaisin ajatella, että mustassa aukossa aika-avaruus kaareutuu palloksi, ja musta aukko ikäänkuin muodostuessaan "kapseloi" sisälleen osan aika-avaruutta, ja näinollen muodostaisi oman kuplansa aika-avaruuteemme, samaan tapaan kuin öljy muodostaa kuplia veteen.

Ymmärtäisin asian niin, että mustan aukon tapahtumahorisontin sisäpuolella, aukon keskellä sijaitsee mustan aukon ydin, jota nykyisten teorioiden puutteellisuuden vuoksi kutsutaan singulariteetiksi. Kyse ei kuitenkaan olisi täysin pistemäisestä kappaleesta, vaan kappaleesta, jolla on tietty tilavuus, joskin erittäin pieni. Tämän mustan aukon ytimen lämpötila, tiheys ja paine ovat äärimmäisen suuria, joskaan eivät äärettömiä. Tässä ytimessä aine olisi jossain eksoottisessa olomuodossa, kenties sellaisessa, jossa ainetta ja energiaa ei voi edes erottaa toisistaan, kenties jonkinlaista "alkeishiukkas-energiapuuroa". Ajattelen, että maailmankaikkeuden alkuhetkellä, heti alkuräjähdyksen jälkeen vallinneet olosuhteet olisivat olleet samanlaiset.

Tässäpä pientä pohdintaa pienellä harrastuneisuudella boostatulla arkijärjellä mustista aukoista ja singulariteeteista, olisi joskus mielenkiintoista kuulla kommentit joltain kosmologilta, että onko tällaisissa ajatuksissa mitään järkeä!  :azn:

/Juha

Poissa Eusa

  • Eksoplaneetta
  • ***
  • Viestejä: 181
Mikä on singulariteetti? Onko sellaisia oikeasti olemassa, vai ovatko ne vain matemaattisia kummajaisia?

Itse ajattelen, että esimerkiksi alkuräjähdyksessä tai mustan aukon ytimessä ei singulariteettia olekaan - kyse on vain näitä äärimmäisiä ilmiöitä ja olosuhteita kuvaavien matemaattisten mallien/teorioiden puutteellisuudesta. Tästä johtuen teorian arvot ovat äärettömiä mustan aukon ytimessä, eli teoria on kykenemätön mallintamaan ja selittämään mustan aukon ytimen olosuhteita.

Sanotaan, että musta aukko on sellainen aika-avaruuden tila, jossa kaareutuminen on ääretöntä. Arkijärjellä ajateltuna, mikä on sellainen kappale, jossa kaareutuminen on ääretöntä? No eikös pallo ole sellainen kappale? Saattaisin ajatella, että mustassa aukossa aika-avaruus kaareutuu palloksi, ja musta aukko ikäänkuin muodostuessaan "kapseloi" sisälleen osan aika-avaruutta, ja näinollen muodostaisi oman kuplansa aika-avaruuteemme, samaan tapaan kuin öljy muodostaa kuplia veteen.

Ymmärtäisin asian niin, että mustan aukon tapahtumahorisontin sisäpuolella, aukon keskellä sijaitsee mustan aukon ydin, jota nykyisten teorioiden puutteellisuuden vuoksi kutsutaan singulariteetiksi. Kyse ei kuitenkaan olisi täysin pistemäisestä kappaleesta, vaan kappaleesta, jolla on tietty tilavuus, joskin erittäin pieni. Tämän mustan aukon ytimen lämpötila, tiheys ja paine ovat äärimmäisen suuria, joskaan eivät äärettömiä. Tässä ytimessä aine olisi jossain eksoottisessa olomuodossa, kenties sellaisessa, jossa ainetta ja energiaa ei voi edes erottaa toisistaan, kenties jonkinlaista "alkeishiukkas-energiapuuroa". Ajattelen, että maailmankaikkeuden alkuhetkellä, heti alkuräjähdyksen jälkeen vallinneet olosuhteet olisivat olleet samanlaiset.

Tässäpä pientä pohdintaa pienellä harrastuneisuudella boostatulla arkijärjellä mustista aukoista ja singulariteeteista, olisi joskus mielenkiintoista kuulla kommentit joltain kosmologilta, että onko tällaisissa ajatuksissa mitään järkeä!  :azn:

/Juha
Olen saanut selvitettyä suunnilleen ristiriidattomaksi singulariteetin fysikaaliseksi vastineeksi vain alkeishiukkasen varausmekanismin. Jos fermioni miehittää Paulin kieltosääntöä noudattaen vuorovaihein vasen- ja oikeakätisyyttä, Higgsin mekanismiin sopeutuen, aiheutuu mitta-avaruuteen tuosta singulariteetti, vastakkaiskätiset tilat eivät havaitse toisiaan ja avaruuden jatkumo katkeilee - muodostuupahan ajallisuus ja varaus, vaikka mittaaja ei voikaan havaita jatkuvaa kätisyyden ja varauksen vaihtumista. Tässä tuloksessa singulariteetti olisi sama asia kuin magneettinen monopoli ajattomuudessa, mistä fysikaalisuus tupla-Higgs-mekanismilla saa dipolinsa. Samalla tulisi siis hitaus ja aika eli kolmiyhteys inertia-kausaliteetti-gravitaatio. Tutkimukseni ovat vielä kesken.