Visuaalihavainnot kaudella 2016-2017

[Saloja]

Jaakolle sellainen kyssäri, että minkälaista UHC:tä muuten käytät?

Mulla taitaa olla vanhan ajan Lumicon UHC.


/J

[VeskuP]

Oolrait. Olen vaan vähän miettinyt noiden suotimien hommaamista kun nyt on tuo isompi tötterö käytössä...

[Oskari]

Veil Nebula (Cygnus) – 10" GSO @ 52x + OIII: Hairahdin kohteeseen matkalla kohti PK 80-6.1:ta ja se kannatti. Suorastaan tyrmäävä! Kykenin näkemään kaikki Uranometriassa näkyvät kohteen osat ja yhteensä laskin, että näin ainakin 17 yksittäistä osaa Harsosumusta! Tavallisesti tulee vain katsottua kirkkaimmat osat NGC 6960 ja NGC 6992-5, mutta kannattaa todellakin etsiä sumun himmeämpiäkin säikeitä. Erityisesti NGC 6992 oli upean "kuitumainen".

Kts: http://www.astronomy-mall.com/Adventures.In.Deep.Space/Veil.big.jpg
-> Kuvassa näkyvistä komponenteista jäi näkemättä ainoastaan "B". Hyvä suoritus sinänsä, ettei minulla ollut käytössä Uranometriaa tarkempaa karttaa.

Olipas nämä tosiaan selvästi näkyviä 14 tuuman putkella ilman filttereitäkin! Eilen illalla hetken aikaa ihmettelin, mutta karttaa ei ollut mukana. Pitää ottaa uusiksi paremmalla ajalla. Harvemmin näitä tämän tyylisiä sumuja tulee edes yritettyä, kun "ei sieltä kuitenkaan mitään erota".

Yritinpä muuten minäkin nähdä M57:n keskustähden, vaan yritykseksi jäi tällä kertaa. Tosin suurennosta oli "vain" 200-kertaisesti. Tuntui, että kauaksi ei jäänyt, sillä sen verran himmeitä tähtiä erotti aina ajoittain sumun ulkopuolella. Pitäisi varmaan hankkia jotain suotimia näihin visuaalihommiin minunkin.

[Tane]

 Aikoinaan luin että M 57 keskuksen valkoinenkääpiö(14,7 magnitudia) on muuttuva tähti, ettei välttämättä siis voi aina näkyäkkään kunnolla. " Messierin kohteet"  kirjassakin näköjään sanotaan; muuttuva tähti.

[Saloja]

Aikoinaan luin että M 57 keskuksen valkoinenkääpiö(14,7 magnitudia) on muuttuva tähti, ettei välttämättä siis voi aina näkyäkkään kunnolla. " Messierin kohteet"  kirjassakin näköjään sanotaan; muuttuva tähti.

Kappas niin näyttää lukevankin. Keskustähden kirkkaus on nykyluetteloissa 15.3 magnitudia, mutta mielestäni kyseessä ei ole muuttuva tähti. Olisikohan tuo muuttuva tähti-ominaisuus jotain vanhoja peruja? Kuitenkin Acker & Gliezas (1982) datan mukaan keskustähti vaihtelee magnitudin 13 ja 15 välillä. Skiff mainitseen vaihtelua välillä 15-15.2. Pitää selvitellä asiaa.

Yritinpä muuten minäkin nähdä M57:n keskustähden, vaan yritykseksi jäi tällä kertaa. Tosin suurennosta oli "vain" 200-kertaisesti. Tuntui, että kauaksi ei jäänyt, sillä sen verran himmeitä tähtiä erotti aina ajoittain sumun ulkopuolella. Pitäisi varmaan hankkia jotain suotimia näihin visuaalihommiin minunkin.

Muistaakseni keskustähden näkemisessä pidetään minimisuurennoksena ~350-kertaista ja suosituksena vähintään 500-kertaista suurennosta.


/Jaakko

[Celest1al Sphere]

Kappas niin näyttää lukevankin. Keskustähden kirkkaus on nykyluetteloissa 15.3 magnitudia, mutta mielestäni kyseessä ei ole muuttuva tähti. Olisikohan tuo muuttuva tähti-ominaisuus jotain vanhoja peruja? Kuitenkin Acker & Gliezas (1982) datan mukaan keskustähti vaihtelee magnitudin 13 ja 15 välillä. Skiff mainitseen vaihtelua välillä 15-15.2. Pitää selvitellä asiaa.

Muistaakseni keskustähden näkemisessä pidetään minimisuurennoksena ~350-kertaista ja suosituksena vähintään 500-kertaista suurennosta.


/Jaakko

Moi,

AAVSO:n VSX -tietokannasta M57:n keskustähti löytyy nimellä NSV 11500, eli "New Suspected Variable", vaihteluväliksi ilmoitetaan 14,2-16,4, magnitudin määritysmenetelmäksi ilmoitetaan "photographic". Eli AAVSO:n mukaan tähti on mahdollisesti muuttuva tähti, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole.

https://www.aavso.org/vsx/index.php?view=detail.top&oid=50124

Terveisin,

Juha

[Oskari]

Muistaakseni keskustähden näkemisessä pidetään minimisuurennoksena ~350-kertaista ja suosituksena vähintään 500-kertaista suurennosta.

Aa, no ei ihme jos ei näkynyt. Pitää laittaa enemmän suurennosta ensi kerralla.

[Celest1al Sphere]

Aa, no ei ihme jos ei näkynyt. Pitää laittaa enemmän suurennosta ensi kerralla.

Oskari, minkälainen putki sinulla on? Minulla on itselläni 250/1200mm Newton, ja sillä suurin mielekäs suurennus on useimmiten 120x, jonka saan 10mm okulaarilla. Tämä okulaari onkin ollut minulla aika usein käytössä viimeaikoina! 2x barlowilla saan tuolla irti 240x suurennuksen, mutta se on ehdottomasti liikaa, noin isolla suurennuksella tähdet leviävät pyöreiksi länteiksi, eivätkä enää ole pistemäisiä. Eli noin isoja suurennuksia ei pienillä kaukoputkilla kannata edes käyttää. Noin isoja suurennuksia saa luonnostaan isoilla putkilla, joissa on sekä apertuuria että polttoväliä.

/Juha

[Oskari]

355/1650 newtoni. Baaderin zoom-okulaarilla on tullut tuolla katseltua 8 mm:n polttovälillä, joka ilmeisesti antaa tuolla putkella tuon n. 200x suurennoksen. Tähdet on vielä ihan pistemäisiä olleet. Riippu toki kelistä. Barloweita löytyy myös x2 ja x3, mutta niitä ei ole tullut juurikaan vielä kokeiltua.

[Celest1al Sphere]

355/1650 newtoni. Baaderin zoom-okulaarilla on tullut tuolla katseltua 8 mm:n polttovälillä, joka ilmeisesti antaa tuolla putkella tuon n. 200x suurennoksen. Tähdet on vielä ihan pistemäisiä olleet. Riippu toki kelistä. Barloweita löytyy myös x2 ja x3, mutta niitä ei ole tullut juurikaan vielä kokeiltua.

No sitten uskoisin, että keskustähti voisi hyvinkin irrota tuolla sinun tötteröllä! Ei muuta kuin yrittämään, kunhan vain on tarpeeksi hyvä keli! 

Cruxiksen sivuilta löytyy kätevä kaukoputken rajamagnitudin laskentatyökalu: http://www.cruxis.com/scope/limitingmagnitude.htm

Tuon mukaan sinun putkesi rajamagnitudi on kohtalaisen hyvissä olosuhteissa ~15. Eli keskustähden periaatteessa pitäisi olla putkesi ulottuvilla, kunhan keli on hyvä ja pinnistelee syrjäsilmällä!

/Juha

/Juha

[VeskuP]

Oskari, minkälainen putki sinulla on? Minulla on itselläni 250/1200mm Newton, ja sillä suurin mielekäs suurennus on useimmiten 120x, jonka saan 10mm okulaarilla. Tämä okulaari onkin ollut minulla aika usein käytössä viimeaikoina! 2x barlowilla saan tuolla irti 240x suurennuksen, mutta se on ehdottomasti liikaa, noin isolla suurennuksella tähdet leviävät pyöreiksi länteiksi, eivätkä enää ole pistemäisiä. Eli noin isoja suurennuksia ei pienillä kaukoputkilla kannata edes käyttää. Noin isoja suurennuksia saa luonnostaan isoilla putkilla, joissa on sekä apertuuria että polttoväliä.

/Juha

Nyt en oikeen ymmärrä Juha tuota sinun kommenttiasi? Itse ainakin tykkään käyttää suuria suurennoksia. Vaikka kohteesta ei tulisi juurikaan lisää yksityiskohtia esille, tykkään että ne näkyvät suurempina. Esim. tuolla Santelilla ja 7,2mm okulaarilla suurennus on 250x ja näkymä on ihan timanttia jos on hyvä keli. Ehkä tuo aukkosuhde on ratkaiseva tuossakin, kun 250mm Newtonillani ei tuo okulaari ole läheskään yhtä hyvä...

[Tane]

 Katselin takavuosina SW 300 F/5 newtonilla ja syvätaivas osastolle, galaksit ym. oli sopiva suurennus 150x siitä alaspäin. Planeetoille sitävastoin, Jupiterille...sai ja pitikin olla 300x. Vaadittiin siihen hyvä seeing ja kollimointi kohdallaan.
Syväntaivaan katselua täällä toki haittasi karsea valosaaste...

[Saloja]

Suurennoksen käyttö riippuu varmaan aika paljon havaitsijasta, välineistöstä, havaintopaikasta ja havaintokelistä. Mielestäni ei kannatta turhaan edes puhua mistään maksimisuurennoksesta vaan aina mennä oman tuntuman ja ennen kaikkea näkymän mukaan.

Omalla 25-senttiselläni, katson vähänkin pienemmät kohteet aina ~350-kertaisella suurennoksella ja mitä tässä nyt ~10 havaintoyötä on putkella takana sekä kaupunki- että maaseutuolosuhteista, niin vielä kertaakaan suurennos ei ole tuolloin ollut liian suuri vaan tietyissä tilanteissa korkeintaan liian pieni.

Samoin pienellä 11-senttisellä on hyvin harvoin tilanteita jolloin koen, että 260-kertainen suurennos olisi liian suuri. Parhaimmillaan jopa 680-kertainen suurennos on ollut vielä varsin hyvä ja toimiva noinkin pienessä kaukoputkessa!

/J

[VeskuP]

Suurennoksen käyttö riippuu varmaan aika paljon havaitsijasta, välineistöstä, havaintopaikasta ja havaintokelistä. Mielestäni ei kannatta turhaan edes puhua mistään maksimisuurennoksesta vaan aina mennä oman tuntuman ja ennen kaikkea näkymän mukaan.

Omalla 25-senttiselläni, katson vähänkin pienemmät kohteet aina ~350-kertaisella suurennoksella ja mitä tässä nyt ~10 havaintoyötä on putkella takana sekä kaupunki- että maaseutuolosuhteista, niin vielä kertaakaan suurennos ei ole tuolloin ollut liian suuri vaan tietyissä tilanteissa korkeintaan liian pieni.

Samoin pienellä 11-senttisellä on hyvin harvoin tilanteita jolloin koen, että 260-kertainen suurennos olisi liian suuri. Parhaimmillaan jopa 680-kertainen suurennos on ollut vielä varsin hyvä ja toimiva noinkin pienessä kaukoputkessa!

/J

Joo näinhän se on, että kaikki taitojen, vehkeiden, ym. mukaan. Mutta eikai vielä 250x suurennoksella 250 millisellä putkella pitäisi tähdet mennä ihan sutuksi. Eikös silloin ole okulaarissa vikaa tms.??? Sitä vaan tuossa ihmettelin...

[Celest1al Sphere]

Nyt en oikeen ymmärrä Juha tuota sinun kommenttiasi? Itse ainakin tykkään käyttää suuria suurennoksia. Vaikka kohteesta ei tulisi juurikaan lisää yksityiskohtia esille, tykkään että ne näkyvät suurempina. Esim. tuolla Santelilla ja 7,2mm okulaarilla suurennus on 250x ja näkymä on ihan timanttia jos on hyvä keli. Ehkä tuo aukkosuhde on ratkaiseva tuossakin, kun 250mm Newtonillani ei tuo okulaari ole läheskään yhtä hyvä...

Jaakko tuossa alla kommentoikin jo aika tyhjentävästi! Eli näinhän se on, oman tuntuman ja kelin mukaan suurennus.., itse puhuin lähinnä omista subjektiivisista kokemuksistani. Ja muistakaa Newton -ihmiset huolehtia myös kollimoinnista, se vaikuttaa aika paljon siihen, kuinka isoja suurennuksia voi käyttää! 

Itse on huomannut, että esim. 240x suurennuksella en pysty useimmiten fokusoimaan tähtiä enää pisteiksi, vaan ne ovat länttejä, joilla on jokin pinta-ala. Itse tykkään katsoa kohteita siten, että tähdet pysyvät pistemäisinä. Toisaalta en ole kovin suuria suurennuksia kovin usein edes kokeillutkaan, vaan olen tyytynyt maksimissaan aikaisemmin mainitsemaani 120x suurennukseen. Liekö tähän vaikuttanut se, että aikaisemmin ennenkuin ostin nykyiset Hyperion -okulaarini, oli minulla käytössäni Plössl -okulaareja, jollaisilla lyhytpolttovälisillä (esim. 9mm) oli erittäin tuskallista tehdä havaintoja!

Mutta joo, pitäisi ehkä rohkeammin itsekin kokeilla hyvän kelin sattuessa isompia suurennuksia, nyt kun okulaaripuoli sen barlowin kanssa sallii!

/Juha