Hei,
Suosittelisin aloittamista käyttäen hyvää kolmijalkaa, digijärkkäriä ja lyhytpolttovälistä kiinteää optiikkaa, reilusti alle 50mm polttovälillä.
Näillä välineillä saa upeita kuvia linnunradasta ja sen laajoista kaasusumuista, maiseman kanssa tai ilman.
Välineillä voi ottaa ns. viirutähtikuvia tai pinota kuvat, tähtiin kohdistaen, sumut paljastaviksi tähtikuviksi.
Valotusaika on pidettävä sellaisena, että yksittäisen kuvan tähdet pysyvät vielä pistemäisinä, 10-30s, riippuen polttovälistä.
Tällainen kuvaus onnistuu ilman suurta laitearsenaalia ja tekniikan kanssa taistelua. Samalla oppii pinoamisen ja aivan välttämättömän kuvien kalibroimisen. Kuvankäsittely tähtikuville poikkeaa normaalista kuvankäsittelystä, joten se on myös opeteltava. (Useimmista ohjelmista löytyy ilmaisversiot!) Lopputuloksena saa upeita kuvia. Tällaisella laitekokoonpanolla on otettu Suomessa ja maailmalla huippukuvia. Monet ovat päätyneet NASAn päivän kuviksi asti. (Linnunradan kaasumuododtelmat ovat tavattoman laajoja, joten kameraoptiikka soveltuu hommaan erinomaisesti.)
Tässä on vielä se etu, että investoinnit pysyvät hyvin kohtuullisina. Jos homma osoittautuu jostain syystä epäkiinnostavaksi/vaikeaksi, kuvaajalle jää kuitenkin käyttökelpoinen laitteisto päiväkuvaukseen.
Kameramodaukset, filtterit yms. on syytä aluksi unohtaa ja opetella perusasiat kuntoon. Kun käyttö- ja kuvauskokemusta kertyy, voi sitten lähteä laajentamaan kalustoa. Seurantajalusta, autoguideri, pidempipolttovälinen optiikka, teleskooppi, filtterit, astrokamerat, jne. voi hankkia pikkuhiljaa taitojen kehittyessä. Samalla myös käsitys kohteiden koosta taivaalla on kehittynyt ja optiikan valinta itseä kiinnostaville kohteille helpotuu.
Tähtikuvaajaksi tulemiseen ei ole oikopolkuja, Homma vaatii tuhansien tuntien harjoittelua. Em. tavalla pääsee aika nopeasti sinuiksi perusasioiden kanssa ja samalla saa tuotettua jatkamiseen kannustavia kauniita kuvia yötaivaasta.
J-P