Lisäsin blogipostauksen loppuun lähikuvat käsittelemättömän 20 min. raakaruudun kulmista.
Kuva on ainoastaan kalibroitu ja venytetty näkyväksi.
http://www.astroanarchy.blogspot.fi/2014/10/a-start-of-new-project-tulip-nebula.html
Ihan nätisti tuo jo piirtää ja sen CCDI-kuvan perusteella kollimaatio on kyllä ihan kohdillaan. 2px virhe 1" pikseleillä = 2" kollimointivirhe, SCT:llä 5" on jo erinomainen suoritus ja 10" on noin 1" FWHM piirtokyvyn heikennys. Toki tuo on ilmeisesti vain yhden hyvin lyhyen valotuksen analyysi ("Stars used: 33") joten tuosta ei oikein voi sanoa mitään lopullista.
Vähän off-topic kommentti lopussa olevaan reducerin etäisyyden säätöön liittyen:
SCT:n kohdalla reducerin (ja korrektin) oikea etäisyys kennosta ei ole ihan triviaalia. Oikea etäisyys riippuu sekä kaukoputken että lyhentimen polttoväleistä ja SCT:n polttoväli ja kentän kaarevuus riippuvat puolestaan fokustason etäisyydestä apupeilistä (joka taas pääpeilin ja apupeilin välisestä etäisyydestä) ja polttoväli muuttuu peilien aukkosuhteiden kertomalla (noin 10x etäisyysmuutos).
Meille lisätarkentimen käyttäjille nuo SCTn optiset ominaisuudet tekevät tarkasta pinottavuudesta vaikeampaa.
Lämpötilan muuttuessa pääpeilin ja apupeilin etäisyys muuttuu, se siirtää polttotasoa ja muuttaa polttoväliä. Pääpeilifokusoinnillakin apupeilin ja kennon välinen etäisyys muuttuu, joten SCT:llä pitäisikin olla apupeilifokusointi jos haluaa varmistaa helpon pinoamisen (tämä ongelma on havaittavissa jo C8:lla).
Tuon pienenkään polttovälin muutoksen täydellinen korjaaminen ei onnistu suurimmalta osalta pinoajista, sillä projektio ei ole rektilineaarinen eikä sitä voi täten korjata yksinkertaisella skaalauksella. (vihje: PixInsight -käyttäjien kannattaa käyttää sitä 2D-Spline surfaces -moodia SCT-kuvien pinoamiseen ja käyttää referenssinä tähtikatalogista tehtyä gnomonista tai rektilineaarista pohjaa).
-Antti
