GSO RC-putket (10" ja 12")

[Ransu]

Minä en enää koskisi kollimointiin, tuo näyttää jo niin hyvältä, että pyytäisi vaimoa piilottamaan säätövälineet

[Lithos]

Kyllä noilla arvoilla sanoisin jo että kollimointivälineet lukkojen taakse ja kuvaamaan :p

[Timpe]

Kiitos kommenteista. Taidan vielä silti hiukan jatkaa, koska nuo nurkat ovat lievästi eri tasossa tarkentimen kallistuksen takia (FWHM: 2,45/2,42/2,50/2,70)... 

Tästä löytyy juttua samasta CN:n säikeestä, mistä olen katsellut tätä viimeisintä kollimointitapaakin:
http://www.cloudynights.com/ubbthreads/showflat.php/Cat/0/Number/5874490/Main/5873617
"5) This will get the mirrors lined up with respect to each other and ensure that the optical axis goes through the middle of the focuser, but it will NOT ensure that the focuser is orthogonal to the optical axis. So there is still one step to go. Put a 2" laser in the focuser (I wouldn't trust any of the 1.25" lasers just because the 2"/1.25" adapters usually have enough slop to mess this up). The 2" laser should point to the secondary Spot, and the return beam should be straight back to the point of origin. Adjust the tip/tilt of the focuser until the return beam is back to point of origin. Note, the source MAY not perfectly hit the center Spot, since the physical center and optical center of the secondary may not exactly coincide. The trick is to ensure the return beam is centered." ...clip...
"Finally, you can tweak the tip/tilt on the focuser so that out of focus stars are the same size in all four corners. "

Nyt tuon kallistuksen voi tehdä itsenäisesti ilman, että peilien suuntaus muuttuisi mihinkään kertaalleen säädetystä (koska tässä putkessa on tekemäni modaus tarkentimen kiinnitykseen). Tiedän että siellä on jonkin verran kallistusta, kun olen yrittänyt säätää tarkenninta kymmeniä kertoja osumaan GSO:n apupeilin keskelle (sinne keskusmerkkiin). Peilien säätöihin ei tässä vaiheessa kannata enää koskea ja pitää vain toivoa että niiden kollimointi pysyy paikallaan huolimatta putken liikuttelusta (kuten uskon sen pysyvän näissä kiinteäpeilisissä putkimalleissa ).

[Timpe]

Ei pitäisi mennä koskemaan kiinteään CCD-kuvauskalustoon, kun sen on kertaalleen kasannut. Mutta näin pääsi käymään, kun ajattelin kokeilla tuossa viikko-pari jonkin komeetan kuvaamista digijärkkärillä + toisella TSOAG9 OAG-ohjaimellani. Tämä temppu vaati QSI:n vakituisen kuvauskokoonpanon purkamista ja erilaisen loittorengasyhdistelmän kasaamista järkkärin/TSAOAG9:n väliin, mistä päästään tuohon kuvassa näkyvään 5 mm T2-kierreloittoon. Sen sisäkierre oli näet saanut tässä touhussa siipeensä ja oli kiertynyt nyt tuohon TSOAG27:n ja QSI:n väliin yhden kierteen verran (tjsp.) vinoon, kun kasasin uudelleen tuota vakiokuvauskokoonpanoani.

En huomannut tätä edellä kuvattua tapausta ja lähtiessäni kuvaamaan CCD-kameralla, jouduin ihmettelemään kollimoinnin yllättävää heikkenemistä. Arvelin sen johtuvan putken kiinnityspantojen löystymisestä ta jostain muusta viasta, millaisia saattaisi syntyä liikuteltavan kuvauskalustoni kanssa. Niin tai näin, näppäränä kollimointimiehenä menin säätämään putken kollimointia uudelleen kuntoon. Pöh, ei olisi pitänyt, koska nämä säädöt veivät optiikan (tässä tapauksessa apupeilin) säädöt kauas oikeasta kollimoinnista! (Säätö meni siis tuon kallistuksissa olevan CCD-kamerani mukaan.) Huomasin parin tunnin säätelyn jälkeen, ettei putkea voinut saada enää kollimoitua kunnolla, koska loittorenkaan aiheuttama kallistuma oli jo apupeilin säätörajojen ulkopuolella ja vikaa piti etsiä kameran suunnalta.

Kiinni junttautunut 5mm T2 kierreloitto piti ensin saada irti OAG-ohjaimesta, sitten sen tilalle tuli 10mm T2 kierreloitto, jolloin T2 loittojen pituuden muutos muutti myös CCDT67 lyhentäjän kerrointa. Nykyään tuon kuvausputken loppupolttoväli on tässä: FL 1312.6 mm, 0.85"/Pixel (kerroin 0,66x ja putken valovoimaksi tulee F5.2 aiemman 0,71x/F5.6 tilalle)
Kierteen vinoon kiristyminen selittää myös sen, että sain tässä välissä hiukan outoja polttovälilukemia tuonne PinPoint LE ketjuun. Tämä oppi tuli kantapään kautta...

Siinä ohessa tuli tarkastettua pääpeilin kollimointi kuva-alan keskellä olevan kirkkaan tähden avulla. Epäteräväksi tarkennettu tähden valokiekko pitää olla tasainen joka puolelta eli siinä ei saa olla kirkastumaa jollakin puolella. Tässä GSO:n testitulos (en koskenut pääpeilin säätöihin lainkaan):



Välillä piti ottaa tarkennettuja testikuvia, jotta näki kollimointiruuvien säätämisen vaikutuksen... (huomaa tähtien liike sivuttaissuunnassa ja niiden muotojen pieni muutos nurkissa)


Varsinainen kollimointiruuvien säätö kannattaa tehdä epäterävillä tähdillä, jolloin ladataan kuvia jatkuvasti kamerasta näytölle ja nähdään säädön vaikutus nurkkatähtien muotoihin.


Tarkoitus olisi saada nuo nurkkatähtien soikeat jenkkijalkapallon muodot osoittamaan tasaisesti kohti kuva-alan keskustaa (tai poikittain 90 astetta tästä suuntauksesta). Kun tämä "tasapainotus" on toteutunut kaikissa nurkissa, on putki myös kollimoitu. Olen käyttänyt tässä noin 600 FocusMaxin tarkennusyksikön suuruista epäterävyyssäätöä sisään tai ulospäin tarkennettuna. Jos testitulos vaihtelee tarkennuksen sisä/ulkopuolella, tällöin tarkennin on vinossa ja sen kallistusta olisi säädettävä.

Neljän tunnin äheltämisen jälkeen pääsin tähän lopputulokseen täydestä epäkollimoinnista: (näiden kollimointisäätöjen tekeminen on hidasta puurtamista ja jatkuvaa tulosten tarkistamista eli siinä menee helposti tunteja kerrallaan)



Tuo on vielä kaukana edellisestä 12.10. "tosi-hyvästä" kollimointituloksesta, mutta osa tästä on myös laajemman kuva-alan syytä (1313mm vs. 1420mm polttovälit). Ei vain jaksanut enää illalla punnertaa vastavirtaan tämän enempää, kun teki mieli heittää koko kalusto Vantaa-jokeen kalojen kutupaikaksi.. grrrrrr! (Onneksi taittaa olla pilvistä lähiaikoina, niin ei tarvitse palata tämän projektin pariin ihan lähipäivinä.)

[mistral]

Skarppi kuva. Kun tuota katselin, alkoi silmä näkemään tähdistä muodostuneita rihmoja. Kuitenkaan todellisuudessa tähdet "ei osaa" mennä riviin tai jonoon. Eli, onko se vaan ihmisen mieli joka haluaa nähdä niitä jonoja ja rihmoja?

[Timpe]

Koposen Jussi kyseli kollimoinnista, joten lienee paikallaan raapustella jotain tännekin.
Tähtitestikuvia sisältävän kansion saat ladattua täältä Lataa kansio komennolla. Olen pyörittelyt putken kollimointia useana iltana vähän kelien mukaan ja aina paremman kelin tullessa kuvannut sitten ds-kohteita. Tavoitteena on parantaa putken kollimointia eli saada nuo pienet virheet pois kuvista, koska se on mahdollista ja toteutettavissa. Tuo ei kumminkaan ole mitenkään kriittistä tai pakollista tehtävää eli olen löytänyt jonkinlaisen kollimoinnin zen:in tuon suhteen.
Kuvissa näkyviä eroja kollimointiin syntyy pienen pienillä apupeilin mikrosäädöillä ja ne kuvat missä on soikeita tähtiä nurkissa kertovat myös pääpeilin säädön virheistä. Kuvat, joissa on enää tähtien muodoissa pientä virhettä kertovat pääpeilin ja apupeilin olevan lähes oikein linjassa keskenään, mutta silti jokin kokonaisuudessa on vielä hiukan pielessä. Yleensä olen tuossa tilanteessa löysännyt apupeilin ruuveja ja kertänyt jotain kautta takaisin lähelle samaa kollimointia.

FocusMaxin tarkennuksessa tulevat HFD-lukemat ovat lahjomaton mittari kollimoinnin hyvyydestä. Otan tarkennukseen sellaisen 40% alueen kuvan keskeltä ja tarkennan säätöjen lopuksi aina kuvan FocusMaxilla. Huonosti kollimoitu putki antaa HFD 4...8 lukemia ja keskiverto-kolimointisäädöillä päästään HFD 3..4 tienoille. Sitten kun RCT-putken kollimointi alkaa napsahtamaan kohdalleen, päästään reilusti alle HFD 3:n, jolloin MaxIm DL:n Info-ikkunan FWHM-lukemat tähdistä tippuvat myös 2...3 väliin koko kuva-alalla lähes kauimmatkin nurkat mukaan lukien (niissä ollaan 3:n tienoilla tuolla lyhennyksellä). Edellinen kerrottu tietysti aina riippuen vallitsevasta seeingistä. En tiedä milloin tuosta projektista tulee lopullisesti valmista, kun mm. kameran kiinnitys tarkentimeen näkyy näissä tuloksissa. Putken liikuttelun aikaan saamat kollimointimuutoksetkin ovat myös epäilyksen alla, mutta tässä vaiheessa pitäisi sitten jo vaihtaa kiinalaisen hento hiilikuitu-putki nykyistä jäykempään putkeen.

GSO:n optiikka on käsittääkseni laadullisesti sellaista, että koko kuva-alalla on mahdollista päästä ihan hyvän näköisiin tähtiin, joiden FWHM-lukemat asettuvat pieneen vaihteluväliin, mutta vietävän herkkää tuo on jo pienen pienille kollimoinnin säätömuutoksille. Harrastus se on tämäkin, jos ds-kuvaaminen ei jostain syystä huvittaisi...

[Timpe]

Lisään tähän yhden kuvan GSO:n loputtomalta tuntuvasta tuunauksesta...



En nyt muista kerroinko tänne, mutta ihmettelin viime talvena kuinka hyvässä kollimoinnissa olevan GSO:n tähtien muodot muuttuivat pyöreistä hiukan kulmikkaiksi sen mukaan kuinka pakkanen kiristyi ja päättelin tuon johtuvan liian kireällä olevista apupeilin kollimointiruuveista. Tällöin tuollainen neljän ruuvin systeemin (yksi kiristää, kolme säätää peilin kallistuskulmaa) perussäätö voi olla ongelmallinen, jos/kun apupeilin alla oleva alumiinirunko vääntyy ja muuttaa/vääntää siinä kiinni olevan apupeilin muotoa. Käytännössä tämä ilmiö tuli esiin nollakelille tarkasti kollimoidussa putkessa kun pakkanen kiristyi tuosta -10...-15C lukemiin, jolloin apupeilin keskimmäinen (lukitus)ruuvi kutistui ja veti samalla apupeilin rungon aiempaa tiivimpään kontaktiin noiden kolmen kollimointiruuvin kanssa. En ryhtynyt tuolloin korjaamaan putkea, mutta löysäsin tuota keskimmäistä kiristysruuvia (ja hukkasin samalla taas hyvän aiemman kollimoinnin).

Kesälomalla oli sitten aikaa lisätä 1 mm paksu rosteri-teräslevy tuonne kolimointiruuvien puskupinnaksi. Tuo antaa ainakin paremman vasteen apupeilin kollimointiruuveihin tarvittavalle pienen pienelle liikkeelle, kun kollimointiruuvit eivät enää pureudu tuonne apupeilin rungon alumiinipinnan sisään kuten ne tekevät vakioputkessa. Teräslevyn talvisesta lämpökäyttäytymisestä en sano tässä vaiheessa mitään, mutta tavoite olisi saada nuo kollimointiruuvit napakan kireälle ja sellaiseen kuosiin, ettei pakkasen kiristyminen muuttaisi kollimointia (tähtien muotoja pyöreistä pallukoista pieniksi kolmioiksi).

Mielenkiinnolla olen lukenut myöskin Cloudy Nights foorumin kollimointiohjeita GSO:n (Astrotechin) RTC-putkille, joissa on kuluneen vuoden sisään nostettu enemmän ja enemmän esiin näiden putkien mekaniikan puutteita ja sitä kuinka ne estävät erillisten kollimointivälineiden (kuten laserit, Takahashi Cheshiret yms.) käyttämisen putken tarkkaan kollimointiin. Konsensus alkaa olemaan sellainen että GSO:n "halpoja" RCT-putkia on melko mahdoton saada sellaiseen kollimointiin, jossa kaikki käytössä olevat kollimointimenetelmät kertoisivat putken olevan täysin kollimoituna.  Ainoaksi hyväksi ja toimivaksi menetelmäksi on valikoitumassa DSI:n RCT-kollimointiohjeiden käyttö ja putken kollimointi sitä käyttäen tähtitaivaan alla (minkä huomasin itsekin edellisen talven aikana). Pitää siis vain hyljätä tietoisesti Takahashin kollimointiskoopin ja Howie Glatterin laserin käyttäminen GSO:n kollimointiin ja unohtaa monet muutkin tavat tutkia tällaisen kiinalaisputken kollimointia ja luottaa eniten putkesta tulevan loppukuvan mukaisesti tehtäviin kollimointisäätöihin

Tässä pari esimerkkiä tuoreista keskusteluista:
http://www.cloudynights.com/ubbthreads/showflat.php/Cat/0/Number/6565856/page/10/view/collapsed/sb/5/o/all/fpart/1
(tuolta erityisesti nimimerkki Jaredin viesti)

http://www.cloudynights.com/ubbthreads/showflat.php/Cat/0/Number/6602424/page/7/view/collapsed/sb/5/o/all/fpart/1
Tuolta Jaredin ohjeita tapaukseen, jossa alkuperäinen "...mechanical collimation <> optical collimation, so forget about cheshire, lasers..." -ongelmakuvaus kuulostaa kovin tutulta:

" Here is what I would recommend... Put the focuser tilt back to a "neutral" position--as though you didn't have a focuser that you could adjust for tilt. Just worry about about getting the primary and secondary in alignment with respect to each other. If you are comfortable with the DSI procedure, that is a really good way to go. Adjust the primary so you have no on-axis coma. Then adjust the secondary till astigmatism has the same orientation in all four corners. Repeat if necessary since the secondary adjustments will throw off the primary. Note that if you have some focuser tilt, you will see different AMOUNTS of star bloat in the four corners--that's OK to begin with. You're trying to eliminate a variable here, and just using the DSI method will get you back to the optics themselves.
Once you have eliminated on axis coma and the direction of astigmatism is symmetrical in all four corners--either radial in all four or tangential in all four depending on whether you are working inside or outside of focus--you can THEN work on the focuser tilt to ensure the total AMOUNT of star bloat is the same in all four corners--stars should be the same size."

Tuttua huttua, sanoisin...

[Ransu]

Voisiko kollimaation muutos olla jostakin muusta kiinni kuin noista kollimointiruuvien kutistumisesta? Kaikki neljä ruuvia oletettavasti ovat samaa materiaalia ja niiden laajenemiskerroin on sama.
Kaikki neljähän kutistuvat pakkasella ja ruuvin "vapaa" pituus= paljonko ruuvia on näkyvillä alumiinirungon ja apupeilin kehyksen välillä tekee eron keskimmäisen ja kollimointiruuvien välille.
Jos keskimmäistä on näkyvissä 10mm enemmän niin kymmenen asteen lämpötilamuutos kutistaa sitä vapaalta osuudeltaan 0,0012mm enemmän, eli tuhannesosamillimetrin. Saako normaalilla ruuvilla edes tuhennesosamillin muutosta kollimointitilanteessa luotettavasti aikaiseksi, puolen millin nousulla varustettua ruuvilla pitäisi kiertää n 0.6 astetta?
Tuo rosterilevy on kyllä hyvä parannus siinä suhteessa että vastinpinta on kovuutensa takia parempi kuin pehmeämpi alumiini, joten ei tuo varmaan hukkaan mene.
Kohtuuttoman kova taistelu Timpellä on kyllä tämän GSO:n kollimoinnin kanssa ollut

[Jussi Koponen]

Onpa kyllä taas vääntöä. Vähän jänskättää mitä tuo oma 12" GSO RC näyttää syksyllä, kunhan observatorioni on rakennettu loppuun.

Minä pääsin melko hyvään tulokseen 60D:n liveviewillä ja keinotähdellä kollimoinnin suhteen. Kameran näyttö toimi putken pääpeiliä säädettäessä nåyttönä ja apupeiliä säädettäessä käytin läppärin näyttöä. SBIG 8300: llä tarkastin vain lopulliseen kollimoinnin tähtikentällä ja pienillä säädöillä. Omasta mielestäni kollimointi on ollut ihan ok.

[Timpe]

Voisiko kollimaation muutos olla jostakin muusta kiinni kuin noista kollimointiruuvien kutistumisesta?

Hyvinkin mahdollista ts. apupeilin saa tässä putkessa "pinteeseen" puristamalla sitä (sen pohjalevynä toimivaa alumiinikuuppaa) liikaa alapuolen kollimointiruuveilla. Tuo rosterin palanen kollimointiruuvien alla estänee tällaisen "pinteeseen joutumisen", koska kollimointiruuvien paine alumiinikuuppaa vastaan tasaantuu jatkossa koko tuon levyn alueelle eikä pistemäisesti ruuvin kärkiin ja keskustaan (keskiruuvin kannan takia). Toiveena siis hiukan vakaammat kollimointiruuvien olot, kun sitä viimeistä kymmentä prosenttia haetaan RCT:n kollimoinnissa

Kohtuuttoman kova taistelu Timpellä on kyllä tämän GSO:n kollimoinnin kanssa ollut

Älä turhaan pahoittele kollimointitaistoani GSO:n kanssa, koska se on samalla opettanut hyvin paljon näistä RCT-putkista. Olen lisäksi ollut puolisen vuotta tilanteessa, jossa olen saanut tehtyä putken peruskollimoinnin suhteellisen helposti ja tuon jälkeen olen vain jäänyt hieromaan sitä ihan täyteen kollimointiin saakka (esim.). Avain tähän tilanteeseen pääsyyn on tosiaankin ollut DSI:n kollimointimenettelyyn turvautuminen (linkki tuohon PDF-ohjeeseen). Vaatii vain luonnetta hyljätä Takahashin tarkkuusmittalaitteen tulokset ja Howien Glatterin laserin holograafikuvien antamat suuntaviivat kollimoinnin tilasta, koska niihin ei oikeasti voi luottaa koska putken mekaniikka ei ole riittävän timmisti kohdallaan salliakseen näiden käytön ongelmitta (ts. näillä saan säädettyä kollimoinnin pieleen, jos luotan näiden antamiin tietoihin). Ja tämä seikka selittää hyvin ketjun moninaisia käänteitä suuntaan jos toiseenkin...

Onpa kyllä taas vääntöä. Vähän jänskättää mitä tuo oma 12" GSO RC näyttää syksyllä...

"Älkää tehkö kuten minä teen, vaan tehkää kuinka minä sanon" -sanonta tuli mieleeni. Jos olet itse putkeesi tyytyväinen, niin unohda nämä kollimointijuttuni ihan omaan arvoonsa. Itselläni on tavoitteena päästä tasaiseen kuva-alaan, jossa FWHM-lukemat ovat 2.50:n paremmalla puolen vähän tähän tyyliin. Kerran se jo onnistuikin vahingossa, mutta nyt samaan tilanteeseen pitäisi päästä hallitusti toimimalla!

Siis näin CN:n foorumilta lainaten:
""I agree with the other owners who have posted their experiences. The scope is an excellent value for a long focal length astrophotography scope. On nights of good seeing I have been able to capture five minute subexposures with < 2" FWHM values across the entire field of an 8300 based camera. With a field flattener in place, I have been able to do even a little better than that across the field. Good focus stability, tough,dielectric coatings that will stand up to cleanings, wide, coma free field of view, fast cooling, moderately fast photographic speed (compared to competing SCT's), no mirror flop, and plenty of back focus are the highlights. The optics (when properly collimated--you've got to get that just right) are even pretty good--much better than I expected when I bought it. I'd estimate somewhere between 1/4 and 1/6 wave on my sample and quite smooth, which is what I was most worried about for astrophotography."

Kaikki RCT-putket ovat kranttuja kollimointinsa kanssa, mutta ne myös palkitsevat kuvaajansa, jos/kun saat kaiken ihan kohdalleen. Omassa GSO:ssa huomaan hyvin kuinka noin 90%:sti kollimoitu (AP CCDT67 lyhentimellä varustettu) putki tuottaa koko kuva-alalle 3...4 FWHM-tähtiä ja kollimoinnin säätäminen 95%:n tienoille tiputtaa saman kuvausillan tähtien FWHM-lukemat 2.5 - 3.0 tienoille (toki riittävän hyvällä seeingillä). Alle FWHM 2.5 tähtiin vaaditaan sitten jo lähes täyttä 100%:n kollimointitulosta, jossa putken kaikki säädöt ovat tip-top kunnossa. Sanoisin kokemuksieni perusteella, että tämä "tähtien tiukkuuden" huomattava heikkeneminen pätee ihan kaikkiin RCT-putkiin merkistä riippumatta, mutta jokainen joutuu sitten opettelemaan oman putkensa hienosäätövinkit tiptop-kollimointiin pääsemiseksi. Tällainen halpa GSO:n kiinalaishärpäke on ollut itselleni täydellinen testikappale tällaiseen kollimoinnin hienosäätöjen hieromiseen ja RCT-kollimointiasioiden yleiseen opetteluun. Ja taitaapa tästä ketjusta löytyä muillekin jotain hyötytietoa RCT-putkien kollimoinnin tarkistamiseen (pst, tieto lisää tuskaa ;), jottei kenenkään muun tarvitse opetella samoja asioita enää kantapään kautta...

[Jussi Koponen]

Tarkoitin vain sanoa että jänskättää onko kollimointi pysynyt kesän yli samana tuossa omassa putkessani. Joulu-Huhtikuu välillä ei säätöjä tarvinnut tehdä.

[Timpe]

Kaikki RCT-putket ovat kranttuja kollimointinsa kanssa, mutta ne myös palkitsevat kuvaajansa, jos/kun saat kaiken ihan kohdalleen. Omassa GSO:ssa huomaan hyvin kuinka noin 90%:sti kollimoitu (AP CCDT67 lyhentimellä varustettu) putki tuottaa koko kuva-alalle 3...4 FWHM-tähtiä ja kollimoinnin säätäminen 95%:n tienoille tiputtaa saman kuvausillan tähtien FWHM-lukemat 2.5 - 3.0 tienoille (toki riittävän hyvällä seeingillä). Alle FWHM 2.5 tähtiin vaaditaan sitten jo lähes täyttä 100%:n kollimointitulosta, jossa putken kaikki säädöt ovat tip-top kunnossa. Sanoisin kokemuksieni perusteella, että tämä "tähtien tiukkuuden" huomattava heikkeneminen pätee ihan kaikkiin RCT-putkiin merkistä riippumatta...

Olin viime yönä tekemässä GSO:lle peruskollimointia tuon apupeilin modausirroituksen ja kiinnityksen jälkeen. Olin säätänyt peilit päiväsaikaan niiden heijastuksien mukaan linjaan (edestä putkeen 2..4m etäisyydeltä katsoen) ja tuon päälle säätänyt vielä tarkentimen kallistuksen siten että se palautti laserin säteen takaisin lähtöpisteeseensä. Käytännössä laser näytti tuolloin apupeilin keskusmerkin kehälle, eikä sen keskelle, mutten välittänyt tuosta. Huomasin yöllä, että putki oli valmiiksi jo melko lähellä oikeaa kollimointia ja tämä kertoi minulle sen, että putkesta visuaalisesti saataviin peiliheijastuksiin uskaltaa luottaa. Alla siis ensin klo 1:04 kollimointitilanne (tuo yllä mainitsemani 90% taso ja noin 3...4 FWHM-tähdet) ja sitten klo 2:33 tilanne (nyt 95%) puolentoista tunnin jälkeen. Pikkukuvista aukeaa 100% tähtikenttiä, joita kannattaa verrata keskenään selaimen 100% zoomauksella. Kuvat ovat eri tähtikentistä, mutta näistä näkee silti kuvia tarkkaan katsoen näiden laatueron. Tuosta 95% tasosta on (kai?) samanlainen laatuhyppy siihen kun putki napsahtaa täyteen kollimaatioon...





Mittasin tänään vielä tuon jälkimmäisen kentän tähtien FWHM-lukemat, josta kuva tässä alla:



Putki olisi tuon mukaan taas kuvauskunnossa, mutta mieli tekisi vielä hitusen säätää tuota CCDImage504.jpg kuvan tasoa paremmaksi, koska se on ihan realistinen tavoite. Saa nähdä kuinka tuossa tavoitteessani onnistun, kun tämä on sellaista oikean säätöpisteen ympärillä pyörimistä jossa tarvittavat säädöt ovat jo kovin pieniä (käytän niihin mm. kuusiokoloavainta, jossa on nyt 20cm varsi ja tätä vartta liikutetaan päästä enää aivan hitusen verran + tämä RCT-putki pistää tässä hommassa kampoihin minkä kykenee noilla peilien hyperbolisilla muodoillaan... )

[Timpe]

Hiukan lisää tutkimistuloksia edelliseltä yöltä.
Tässä on vertailukuva, jossa on saman kuva-alan vasen puolisko kahdesta eri testiruudusta (10s valotukset, pienen pieni säätö apupeilin yhteen ruuviin kuvien välissä). Kuvan vasemman puolen ruudussa on FWHM 2.0-2.2 tähdet ja oikeassa FWHM 2.7-2.9 tähdet, kun tuo pienen pieni säätö hukkasi taas lähes täydellisen kollimoinnin. Huomatkaa erityisesti kuvien erottelukyvyn erot (parempi kollimointi => terävämpi kuva kauttaaltaan ja tarkkuusero erityisesti oikeaan reunaan merkityssä kaksoistähdessä). Omasta mielestäni tässä GSO RCT:n kollimoinnissa kannattaa edelleenkin pyrkiä mahdollisimman tarkkaan kollimointiin, koska kuvalaatu paranee koko ajan kollimoinnin parantuessa. (Nyt tiedän mihin kannattaa pyrkiä ja kuinka se saavutetaan )



Muita huomioita:
* Astrophysics CCDT67 lyhennin on nyt hiukan "liian kireällä" ts. 1340/2000mm lyhennys tuottaa reunoilta RCT-putken kuva-alan virheet esiin, kun kollimointi on riittävän hyvä näyttääkseen tämän -> Lyhennyskerrointa kannattaa hiukan tiputtaa 1400/2000mm tienoille jahka katson kollimoinnin "valmiiksi".
* Tarkenninta ja sen kiinnitykseen tehtyä modausta pääsee vähitellen säätämään oikeasti kohdalleen, koska pääpeili/apupeili -optinen pari alkaa olemaan säädöissään tässä putkessa (tuollaiset FWHM 2.0-2.2 tähdet riittävät allekirjoittaneelle, mutta noita nurkkia ei saa tasoitettua ennen kuin putken tarkennin on linjattu tähän optiseen säätöön). Jos kuvataan GSO:n natiivipolttovälillä (2000mm / f8), putken tähtikenttä on tuossa keskellä riittävän tasainen, jotta tarkentimen säätöä ei tarvinne tehdä.
* Tämän putken optiikan kollimointi menee nyt CCD-kamerani FeatherTouch tarkentimen 2" holkissa tapahtuvan kiinnitystoleranssin sisään ts. kameran asento fokkarissa näkyy nyt kollimointituloksessa ja muuttaa kollimointia näkyvästi. Tästä aiheesta vielä mallikuva, jossa kuva-ala on hiukan vinossa kauttaaltaan, mutta kollimointi oli tuossa vaiheessa lähes ok.



Pääpeilin säädöstä tähän pieni välikuva ts. tällainen näkymä saadaan kuva-alan keskustan epäterävästä tähdestä (=pääpeilin säätö DSI:n kollimointimenettelyssä) ja tämä riittää noihin FWHM 2 tähtiin:
(en ole löytänyt pääpeilin säätöön muuta todella hyvää keinoa kuin DSI-ohjeen mukaisen komavirheen poiston yötaivaalla epäterävän tähden muotoa tarkastellen)


Lopuksi taas kerran sama vinkki *CT-putkien kollimoinnin tarkasteluun kaukoputken edestä. Kannattaa tehdä suuri n. 40x40cm pahvilevy, johon piirretään suoraan kulmaan (90°) ristikko mustalla tussilla. Ristikon keskustaan tehdään 4mm kokoinen katselureikä ja tämän pahvilevyn kanssa katsotaan putkeen edestä päin (täsmälleen putken optiselta akselilta). Oikean katselupaikan tietää, kun sijoitat asentoasi muuttamalla apupeilin kiinnitysristikon + apupeilin kiinnitysristikon heijastukset + pahvilevyn ristikon heijastukset päällekkäin tuossa putkinäkymässä (katsojan paikka on uskomattoman herkkä oikealle kohdistukselle!). Vaihdetaan etäisyyttä putkesta 1m...15m ja tarkastellaan peiliheijastusten käyttäytymistä putken pääpeilissä. Jos putki on lähes oikein kollimoitu, sieltä saadaan näkyviin tällaiset heijastukset tuosta yllä kerrotusta katselupaikasta jostain optisen polun varrelta. Jo pieni kollimointivirhe riittää pilaamaan heijastukset, eikä tätä näkymää löydy peilistä. Putken heijastukset liikkuvat muutoinkin keskisesti apupeilin keskipisteen ympärillä, kun putken optista akselia pitkin liikutaan edestakaisin. Apuna käytetty pahvilevy ja sen ristikko auttavat löytämään tuon oikean katselupaikan todella helposti, ei niillä muuta virkaa ole...

[Timpe]

Jatketaanpas juttua siitä, kun mieleeni tuli tehdä tähän kiinalais-RCT putkeen vielä yksi lisätuunaus.
Tuli näet tehtyä tiistaina 12.08 GSO 10" RCT:lle "yhden illan putkisulkeiset" tähän malliin:
(Tulossa siis tämän aiheen sisäistä tajunnanvirtaa; lukekoon ken jaksaa tai katsokaa edes kuvat!  )

• klo 16:00 päätos purkaa putki atomeiksi (sopii taudinkuvaan, josta kerroin täällä)
• klo 16:30 putki osina ja tutkitaan pääpeilin/apupeilin pitimien välisen tuennan parantamista (liittyy tähän modaukseen, mikä salli kollimoinnin pienen pienet muutokset putkea kuljeteltaessa)
• klo 16:45 valittu tukimateriaaliksi 12mm vesivaneri, jota sattui olemaan sopivat palanen autotallissa, hmmm.... tällä voisi yhdistää jälleen peilinpitimet, kun niiden yhteys oli aiemmin katkaisu termodynamiikan takia
• klo 17:15 vanerikiskot valmiina, mittailua ja kappaleiden pyörittelyä putken kyljessä kiinnitysreikiä yms. varten.
• klo 17:35 reikien porausta ja kierteistystä apupeilin puoleiseen putkipäätyyn/apupeilin pitimeen, lisää reikiä vanerikiskoihin.
• klo 17:45 pajasta putken ääreen palatessa lisähuomio likaisista peileistä, puhdistetaanpa ne samalla ja todetaan ettei GSO:n suojapinnoite ole Orion Opticsin Hilux pinnoitteen veroista (nyt jo pieniä pinnoitekoloja GSO:ssa)
• klo 18:05 vanerikiskojen apupeilin puoleisen pään koekiinnitys, lisää reikiä putken pääpeilin puoleiseen päätyyn
• klo 18:20 tukikiskojen pääpeilin puoleisen pään koekiinnitys, näyttää hyvältä mutta ohops, ne pääpeilin päädyn reiät olivat vielä kierteistämättä
• klo 18:35 osat irti ja pajaan vanerikiskojen hiontaan, leikkaussivujen lakkaukseen ja viimeistelyyn
• klo 18:55 myöhäinen päivällinen

• klo 19:25 putken sisäpuolen puhdistusta porausjätteistä, pirskales noita baffle-renkaita...
• klo 19:40 kiskot kiinni hiilikuituputkeen, hei... tämä jäykistää hentoa 2mm hiilikuitu-rakennetta hyvinkin selvästi!
• klo 19:55 pääpeilinpidin takaisin kiinni putkeen ja sen kiinnitys uusiin vanerikiskoihin
• klo 20:10 apupeilinpitimen kiinnitystä, tukikiskojen lopullinen kiristys
• klo 20:20 modauspisteenä toimivan terassin siivousta, hups... kierretappi tippui terassilautojen rakoon
• klo 20:35 kierretappi pääsi takaisin hämärtyvän illan valoon
• klo 20:40 kollimoinnin tarkastelua, onpas pääsytkin vinoon 
• klo 21:00 putken modaajan viimeistelyä (käsien pesua, vessaa, iltapalaa...)

• klo 21:40 hetken tauon jälkeen takaisin pihalle, putki tuntuu nyt aiempaa jämäkämmältä kantaa, ei tainnut mennä hukkaan tämä tuunaus!
• klo 22:00 putki kuvauskamoineen takaisin tolppajalustalla, täysselkeä ilta tulossa, ensimmäiset tähdet syttyvät taivaalla ja täysikuu nousee horisontista
• klo 22:10 ensimmäistä testikuvaa läppärin ruudulle ja kollimointi karseassa kuosissa. Noh kokeillaan Takahashin kollimaattoria karkeaan säätöön, ei onnistu näin pimeällä, tilalle Glatterin laserkollimaattori, jolla apupeilin suuntaus sinnepäin kohdilleen...
• klo 22:20 aika turvautua DSI:n kollimointimenettelyyn eli putki kohti etälää ja Kotkan tähdistöä, tarkennus hitusen epäteräväksi, kirkas tähti keskelle kuva-alaa ja ccd-kamera kuvaamaan sekvenssiä 0,3s valotuksella ja kohta näytöllä pyörii 300% suurennettu hidas 0,2 fps tähtikuva-animaatio...
• klo 22:25 tämän mukaan pääpeilin kollimointiruuvien kimppuun: kädellä varjoa putken eteen.. ja noin, se onkin tuo jalustasta kaukaisin kollimointiruuvi, mitä pitää säätää...
• klo 22:50 tähti karkaa pois 300% näkymästä, sitä keskitetään ja taas säädetään; useita säätöiteraatioita myöhemmin näkymän keskellä sijaitseva tähti alkaa näyttämään tasaiselta munkkirinkiltä
• klo 22:55 tarkennetaan lähemmäksi oikeaa fokusta, nyt näkymä kertoo vielä pientä säätötarvetta, iteroidaan lisää ja nyt... ollaan niin lähellä ettei arvaa säätää pääpeiliä enempää, yess... saavutettu kolmasosa voittoa! 

• klo 23:00 putken kohdistus Linnunradan rikkaisiin tähtipilviin suoraan kohti zeniittiä ja fokuksen tarkennus reilusti ulos (nyt kuvassa näkyy ruudun täydeltä suuria himmeitä munkkirinkilöitä), ahas, binnataan 2x2, screen stretch mediumille ja valotetaan noin 3s, minkä jälkeen munkkirinkilät kirkastuvat riittävästi
• klo 23:05 apupeilin säätörupeama alkuvaiheessaan, soikeat tähdet alkavat näyttämään muodoiltaan alustavaa keskitystä kuva-alalla, taas varjostellaan putken suuta ja tutkitaan mikä apupeilin säätöruuvi olisi pahimman muotovirheen suunnalla, säädetään lisää (pienemmin säädöin), siirrytään tekemään 1/8 kierroksen säätöjä, sitten 1/16 kierroksen, 1/32 kierroksen...hmmm, olikohan tuossa enää säätöä, joo oli siinä kuvan mukaan!
• klo 23:25 kokeillaan aina välillä tarkennusta FocusMaxilla, saadaan yhä pienempiä HFD-lukemia...
• klo 23:45 tulee seinä vastaan, nyt eivät FocusMaxin HFD-lukemat enää pienene eikä tähtien FWHM-lukemiin saada parempaa kuin 2,8-3,4 lukemia -> tarvitaan pääpeilin säätöä eli takaisin klo 22:20 tilanteeseen

• klo 00:00 päätellään, että pääpeilin yhteen kollimointiruuviin tarvitaan 1/32 kierroksen säätö, mitataan FocusMaxilla HFD-lukema, mitataan 1x1 bin tähtikuvan FWHM lukemat... oho... meni väärään suuntaan, palautetaan takaisin, nyt sama säätö toiseen suuntaan...mitataan lisää
• klo 00:35 siirrytään takaisin apupeilin säätöjen kimppuun, Kuu loistaa kirkkaasti ja sen suunnalla hajanaista pilvirepaletta, zeniitissä yhä selkeää.
• klo 00:40 aavistus tuosta apupeilin ruuvista, ei kun meni liikaa, takaisin toiseen suuntaan (mitataan FocusMaxilla HFD-lukema, mitataan 1x1 bin tähtikuvan FWHM lukemat), nyt alkaa paranemaan: HFD jo 3,00..3,14 tienoilla ja FWHM 2.4-2.6, mutta kuva-alan toisen reunan tähdissä vielä jotain muotovirhettä
• klo 01:00 käytetään säätöavainta kuusioruuvin kolossa, sitten toisessa ja vieä kolmannessa (tehden olemattomia säätöjä), mutta ei löydy niin sopivaa säätöä mikä parantaisi kuvan kauttaaltaan tuosta paremmaksi... olkoon, jatketaan tarkentimen linjauksella päiväsaikaan...
• klo 01:20 kuvataan Perseuksen kaksoistähtijoukko, 1x1 bin ja yksittäinen 10 min valotus luminanssikanavassa, säädetään autoguidaus päälle ja otetaan kuva, oli lähestulkoon hyvä... voidaan siis kasata roinat pois pihalta ja mennä nukkumaan hyvillä mielin, kun potilas ei kuollut tässä leikkauksessa!
• klo 02:05 pää tyynyssä ja aamuherätys klo 06:50...

Tässä siis tekemäni modaus:





Realistinen tähtikuva, jota varten on kollimoitu RCT-putki "nollasta sataan" saman illan/yön aikana:



Oliko vaivan arvoista? Luultavasti ja mikäpä siinä, kun "flow-tila vie ja mies vikisee..."
Ja onhan tähtiharrastus kivaa, kun huomaa oppineensa RCT-putkien kollimoinnista ja kuvausvälineidensä hallinnasta jotain keskusteluketjun alun (tammikuu 2013) jälkeen!

[DarkSide]

Oliko vaivan arvoista? Luultavasti ja mikäpä siinä, kun "flow-tila vie ja mies vikisee..."

 Olipas TODELLA hyvä ja seikkaperäinen tilitys Timpeltä  Vaivan arvoista? Varmasti. Tuosta saa hyvän käsityksen
putken kollimointiprosessista yhdeltä illalta sekä täydellisyyden tavoittelusta. Kaikki keinot ovat sallittuja...

Hienoa Timpe, kiitos.

Ps. omaa putkeakin kollimoi aivan uudella tarmolla tuon luettua