Avaruus.fi - keskustelualue

Lainaus käyttäjältä: Ale - 13.04.2009, 14:32:58
Olisi muuten kiva tietää mikäkokoisilla välineilla on nähty pöllösumun keskustähti. Messierin luettelo-kirjassa sanotaan että se saattaisi näkyä jo 20cm kaukoputkella ja olisi magnitudia 14. Itse en onnistunut sitä näkemään.

Kyllä tuo keskustähti varmaan 20-senttisellä näkyy. Kirkkaus on kyllä lähempänä magnitudia 15 ja tähti on vielä sumun sisällä.

/Jake

LainaaOlisi kiva tietää mikä on noiden kahden kohteen etäisyys, niin saisi jotain kuvaa näkökentän laajuudesta.

Pöllösumu on noin 2 600 valovuoden päässä Maasta ja halkaisija on vain 1.5 valovuotta. M108 on 46 miljoonan valovuoden etäisyydellä mutta kohteen dimensioista en pikaisella tarkastelulla löytänyt mitään muuta kuin kaariminuuttilukemat. Itsekään en ole pöllösumun keskustähteä nähnyt, mutta eipä ole kauheasti tullut yritettyäkään. Ei taida olla ihan helpoimmasta päästä meinaan... Sen sijaan, että palaisi välillä vanhoihin tuttuihin kohteisiin, on ihan liian usein tullut katsastettua kartalta jokin himmeääkin himmeämpi galaksi ja kokeiltua sen näkymistä. No mutta umpinaisen pilvipeitteen läpi ei taaskaan näe mitään.

Pöllösumun keskustähti näkyy ainakin 12" putkella. Sumun sisällä on keskustähden lisäksi kaksi muutakin tähteä, jotka alkavat näkymään vastaavalla putkella.

18" putkella pöllösumun keskustähti oli helppo. 10" putkellani täytyy tuota yrittää ensikaudella. Luulen että hyvällä ilmalla näkyy.

Mielenkiintoisia juttuja lisää.
Katso Ale pallomaisia tähtijoukkoja. M13 ja M92 vaikka ihan alkuun, koska sijaitsevat samassa tähdistössä ja ovat helppoja ja kirkkaita. Nämähän näkyvät paljainkin silmin, hyvissä oloissa ja kiikareilla kivana ututäplänä, mutta todellinen mielenkiinto on mielestäni niiden sisällössä. Tämäntyyliset kohteet, olosuhteet huomioiden, vain paranevat suurennusta lisäämällä. Himmeämpiä tähtiä alkaa tulla näkyviin ja ns. rakenne alkaa paljastumaan. Rohkeasti vain asteittan suurennusta lisää ja katso mitä paljastuu. Muistutan tietenkin, että kollimointi, jäähdytys ja seeing pitää olla kohdallaane että oikeasti isoja suurennuksia pääsee kokeilemaan. Esimerkkinä, että viime lauantaina oli M3 467x suurennuksella todella hienon näköinen ja täytti melkein koko naglerin 82 asteen näkökentän. Kannattaa kokeilla!

Minäkään en saanut Pöllösumun keskustähteä visuaalisesti näkyviin 8" newtonilla. Täytyy yrittää uudestaan joskus, kun on erittäin hyvä keli.

Lainaus käyttäjältä: Ale - 14.10.2008, 14:08:32
  :D Saatan olla suuruudenhullu, mutta onkohan kukaan tehnyt samanlaista kirjaa ngc-kohteista. Ei ainakaan kohteet lopu kesken. Oli mite oli, niin näillä pitäisi pärjätä. (Ainakin alkuunsa)

On tehty, suosittelen Risto Heikkilän kirjaa Syvä taivas (Ursa, Helsinki 1996).

Jorma M.
Kangasala

LainaaOn tehty, suosittelen Risto Heikkilän kirjaa Syvä taivas (Ursa, Helsinki 1996).

Kannattaa muistaa myös alan klassikko, kolmiosainen Burnham's Celestial Handbook. Kirjat eivät ole kovin uusia, mutta mihinkäs ne kohteet taivaalta karkaisivat. Kohdeluetteloita tutkiessa voi saada sellaisen harhakäsityksen, että tähtijoukot olisivat yliedustettuina. Sitä ne ovat vain kirkkaimpien kohteiden kohdalla. Sitäpaitsi osa avoimista joukoista ei edes ole oikeita tähtien fyysisiä kasautumia vaan pelkkiä asterismeja. Ainakin Dolidzen ja Collinderin luetteloista niitä löytyy yhteensä varmaan sadoittain.

Ei kannata unohtaa, että 99 % DS-kohteista on galakseja. Niitäkin kannattaa siis katsella, vaikka ylivoimaisesti suurin osa niistä erottuukin vain piirteettöminä sumutäplinä. Voivat olla etenkin hienoihin, moni-ilmeisiin avoimiin joukkoihin tai vaikka Orionin sumuun verrattuna tylsää katseltavaa, mutta sellaisia maailmankaikkeuden isommat rakennuspalikat ovat.

Nyt havaintokauden loppumetreillä runsasgalaksiset seudut sattuvat olemaan sopivasti etelän suunnalla ja Otava taivaanlaella. Ainakin täällä Keski-Uudellamaalla tähtikirkkaita säitä on monena edellisenäkin vuotena siunaantunut juuri huhtikuulle, lumien sulamisen jälkeiseen aikaan. Älä siis anna periksi liian aikaisin, vaikka taivas onkin vaalentumassa kesää kohti.

Viimeksi kun vein putken pihalle kokeilin m13 ensimmäisenä. Ilma oli erittäin hyvä, horisontissa vähän pilveä luulen että pystyin havaitsemaan M13:ssa "mersun merkin" ainut miinus oli puolikuu ja kevään tuoma valo Harsosumua en muistanut kokeilla eikä varmaan olisi näkynytkäänvalon takia . Ei varmaan enää toukokuun puolella kannata sitä yrittääkkään. Taivaaalla on sen verran paljon valoa kesä kuluu mukavasti välineitä huoltaessa ja kirkkaimpia planeettoja sekä kuuta havaittaessa. Jos oikein muistan niin harsosumu on lähes zeniitissä syksyllä, niin silloin vain celestron pihalle ja moottorit vinkumaan! Kiitos pekka ja marko vinkeistä joskus tuntuu että on nähnyt jo kaikki taivaalta, mutta kun avaa messierin luettelo -kirjan niin jo muuttuu ääni kellossa. Kokeilin never linkkejäsi, erittäin mielenkiintoisia! olisiko joillain muillakin sosituksia kirjoista kuin laurilla. Kyllähän noita kirjoja on tullut vastaan, mutta pitäis vaan muistaa nimiä .