Ultramustat pinnoitteet tuovat toivoa yötaivaiden pimeydelle

Räjähdysmäisesti kasvavat satelliittiparvet pilaavat yötaivasta auringonvalon heijastuksillaan. Surreyn yliopistossa on kehitetty äärimmäisen vähän heijastava pinnoite, joka voi auttaa haasteessa.

Ennätyksellisen tuotteen takana on Surreyn yliopiston spinoff-yritys. Surrey NanoSystems -yhtiön Vantablack 310 -pinnoite on yksi maailman tummimmista materiaaleista.

Vantablack 310 heijastaa vain noin 2 prosenttia siihen osuvasta valosta. Lisäksi pinnoitteen heijastus on diffuusi eli saa aikaan mattamaisen pinnan.

“Tuloksemme näyttävät, että melko yksinkertaiset materiaalivalinnat voivat tuoda merkittävän eron satelliittien vaikutukseen tähtitieteellisiin havaintoihin”, sanoo Astha Chaturvedi Surreyn yliopistosta. 

Chaturvedin mukaan pinnoitteen ansiosta itse satelliittien suunnitteluun ei tarvitse tehdä suuria muutoksia.

Toistaiseksi tuotteen kokeita on tehty laboratoriossa. Seuraavaksi tavoitteena on demonstroida saavutusta viemällä Vantablack 310 -pinnoitettu nanosatelliitti kiertoradalle.

Satelliittien häiritsevyyteen yötaivaalla vaikuttavat olennaisesti niiden radat. Esimerkiksi vain 500 kilometrin korkeudessa taivaltavat Starlink-satelliitit eivät ole kovin kauan näkyvissä hämärän tuntien jälkeen. Yön ydintunteina ne jäävät maapallon varjoon, jolloin ne eivät voi heijastaa Auringon valoa.  

Korkeammilla radoilla sen sijaan pienikin määrä satelliitteja voi näkyä paljon häiritsevämmin yön pimeimpinä tunteina. Ylimääräiset valot ovat haitta tähtitieteilijöille ja -harrastajille.  

Satelliittiparviin liittyy heijastusten lisäksi myös muita haasteita, joista yksi ovat niiden tahattomat radiopäästöt.

Aiheesta lisää Royal Astronomical Society (englanniksi)