Rapusumu syntyi supernovaräjähdyksessä, joka havaittiin vuonna 1054. Chandra-teleskoopin 22 vuoden havainnoista kerätty animaatio näyttää sumussa laajenevan iskuaallon renkaan. Samalla sumun keskellä sijaitsevan neutronitähden ainesuihkuissa tapahtuu muutoksia.

Räjähtäneestä tähdestä muistoksi jäänyt neutronitähti pyörii noin 30 kierrosta sekunnissa. Neutronitähden lähettämä säteily tekee siitä tasaisesti kirkastuvan pulsarin. Vähitellen pyörimisnopeus kuitenkin hidastuu, kun neutronitähti menettää pyörimisenergiaansa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Cassiopeia A:n supernovajäänne on puolestaan peräisin noin 340 vuotta sitten tapahtuneesta tähden räjähdyksestä. Laajevan sumun ulko-osissa erottuu iskuaaltojen etenemistä laajenevina pallonkuorina.

Vielä mielenkiintoisempia ovat jäänteen sisäosissa näkyvät sumuriekaleiden aaltoilut. Tutkijat arvioivat, että jo tuhansia vuosia ennen räjähdystään tähti syöksi avaruuteen ainetta. Supernovaräjähdyksen isuaalto muokkasi sitten sumua edetessään sen läpi.

Pitkäikäiseksi ja menestyksekkääksi osoittautunut Chandra-avaruusteleskooppi ei näillä näkymin pääse jatkamaan toimintaansa enää kauan. Nasan budjettileikkausten seurauksena teleskoopin hylkäämistä pidetään todennäköisenä.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)