“Epäsuhta kuvien ja silmällä nähdyn välillä haittaa toisinaan etenkin maallikoita. Jopa siinä määrin, että minulle on kerrottu yötaivaasta otettujen valokuvien poikkeavan tyystin todellisuudesta”, kirjoittaa tähtiharrastaja Matti Helin uusimmassa Tähdet ja avaruus -lehdessä 2/2025.

Helinin mukaan yksi syy eroon on se, että hämärään erikoistuneet ihmissilmän sauvasolut aistivat vain valon määrää, eivät värejä. Siksi värikkäät kohteet näyttävät hämärässä harmaammilta.

“Yöllä otettujen kuvien värit ovat siis todellisia, vaikka intuitio voikin aluksi muuta väittää. Esimerkiksi paljain silmin himmeät, harmaan vihertäviltä näyttäneet revontulet ovatkin todellisuudessa huiman värikkäitä.”

Pimeässä tai hämärässä otettuja kuvia muokatessa kannattaa välillä kokeilla, miltä kuva näyttää mustavalkoiseksi käännettynä.

“Menetettyjen värien vastapainoksi kuvasta voi yhtäkkiä huokua jo unohdettuja tunnelmia, kuten avaruuden laajuutta, revontulien ikiaikaisuutta ja kaikkia niihin liittyviä uskomuksia.”

Yötaivasta ja öisiä maisemia kuvatessa tulee muistaa, että kamera on monesti aivan liian tehokas väline, jos tavoitteena on tunnelman tallentaminen.

"Yöhön ja sen tunnelmaan kuuluu mielestäni pehmeys, sekä valon että maiseman. Liiallinen terävöitys ja kontrastin lisääminen voivat luoda kuvaan potkua ja näyttävyyttä, mutta usein ne vähentävät yötaivaan alla koettua salaperäisyyden tuntua."

Lisää Matti Helinin vinkkejä löytyy Tähdet ja avaruus -lehdestä 2/2025.