Suuressa Magellanin pilvessä räjähtänyt SN 1987A oli ensimmäinen paljain silmin näkyvä supernova neljään vuosisataan.

Tapahtumassa tähden ydin romahtaa tiiviiksi kappaleeksi, joko neutronitähdeksi tai mustaksi aukoksi. Kaksi tuntia ennen SN 1987A:n räjähdyksen näkyvää valoa saapunut 10 sekunnin neutriinopurske oli siinä määrin pitkä, että se viittasi edelliseen.

Sittemmin neutronitähdestä on haettu kouriintuntuvampia todisteita.

Vuonna 2019 millimetrialueen Alma-teleskoopilla nähtiin, että keskellä supernovapilveä oli lämpimän materian möykky. Tutkijat eivät kuitenkaan kyenneet sanomaan, oliko se radioaktiivisten aineiden hajoamisen lämmittämä keskittymä neutronitähdestä saapuvan korkeaenergisen valon sijaan.

Vuonna 2021 kahden Nasan röntgenteleskoopin arkistokuvista löydetyt magneettisesti vangitut hiukkaset jättivät niin ikään epävarmuuden. Ne saattoivat olla kiinni neutronitähden magneettikentässä, mutta saattoivat esiintyä myös ulompana räjähdyksen shokkiaallossa.

Nyt Webb-teleskoopin spektroskooppihavainnot ovat tuottaneet tähän mennessä ratkaisevimman todisteen neutronitähdestä.

Webb näki räjähdyspilvessä uloimmista elektroneistaan riisuttua rikkiä ja argonia. Tähän tarvitaan korkeaenergisiä fotoneita ja ainoa vaihtoehto tutkimuksen tehneen tiimin mukaan on kuumasta neutronitähdestä saapunut valo.

Kun tulevaisuudessa räjähdyspilvi edelleen laajenee ja hajaantuu, tähtitieteilijöillä tulee olemaan entistä parempi näkymä kohteeseen.

Aiheesta lisää Science (englanniksi)