Avaruuden pölyisissä kaasupilvissä aine kasaantuu yhteen ja muodostaa tähtiä synnyttäviä ytimiä. Nämä ytimet muodostavat joukkoja, joista ajan myötä kehittyy nuorten tähtien joukkoja.

Kaasupilven kyky tuottaa raskaita ja kevyitä tähtiä riippuu siitä, miten paljon alkuperäisessä pilvessä on ollut erimassaisia ytimiä. Käytännössä raskaiden ja kevyiden ytimien suhde on sama kuin niistä syntyvien raskaiden ja kevyiden tähtien suhde.

Käsitys on ollut yleisesti vallitseva tähtitieteilijöiden piirissä jo niin pitkään, että sitä on pidetty lähes luonnonlakina.

Päätelmä on perustunut havaintoihin kaasupilvistä, jotka sijaitsevat suhteellisen lähellä aurinkokuntaamme. Nämä pilvet eivät ole erityisen tiheitä eivätkä siksi edusta kovinkaan hyvin Linnunradasta löytyviä lukuisia erilaisia kaasupilviä.

Nyt tutkijat pääsivät tutkimaan yksityiskohtaisesti paljon kaukaisempia ja tiheämpiä pilviä ALMA-teleskoopin avulla. Havainnot paljastivat oletettua suuremman määrän raskaita ytimiä.

Jos nuorten tähtien massajakauma ei olekaan sama kaikkialla galaksissa, tähtitieteilijät voivat joutua säätämään useita lukuarvoja. Tulos vaikuttaisi esimerkiksi arvioon siitä, miten raskaita alkuaineita syntyy ja leviää galaksissa, miten paljon Linnunradassa on mustia aukkoja ja miten usein tapahtuu supernovaräjähdyksiä.

Havainnot julkaistiin Nature Astronomy -lehdessä.

Aiheesta lisää CNRS (englanniksi)