Lähes jokaisen massiivisen galaksin keskustassa uskotaan olevan supermassiivinen musta aukko. Niillä voi olla massaa jopa useiden miljardien aurinkojen verran, ja niiden tiedetään vaikuttavan koko muun galaksin kehittymiseen.

Galaksien törmätessä keskenään nämä valtavat aukot voivat jäädä kiertämään toisiaan, kunnes ne lopulta yhdistyvät muodostaen entistäkin massiivisemman kohteen.

Näin ei kuitenkaan tapahdu aina. Esimerkiksi pienemmän galaksin törmätessä suurempaan, toisesta aukosta saattaa tulla vaeltaja, joka voi jäädä kiertämään uutta galaksia kaukana sen keskustasta

Kansainvälinen ryhmä astronomeja tutki Romulus-tietokonesimulaatiolla, miten paljon vaeltavia mustia aukkoja on universumissamme. Tulosten perusteella mustien aukkojen massasta noin kymmenen prosenttia on nykyisin näissä aukoissa.

Varhaisempina aikoina luku oli huomattavasti suurempi. Kun kaikkeus oli korkeintaan kaksi miljardia vuotta vanha, vaeltelevissa aukoissa oli jopa puolet kaikesta silloisten supermassiivisten mustien aukkojen massasta.

Tuloksella voi olla iso vaikutus tulkintoihimme nuoren universumin kehityksestä, sillä valtaosa supermassiivisten mustien aukkojen säteilystä syntyi näinä aikakausina.

Aiheesta lisää Harvard-Smithsonian (englanniksi)