Supermassiivisen mustan aukon käyttäytymistä ei pystytä ennustamaan

Linnunradan keskustassa on supermassiivinen musta aukko, jonka kirkkaus vaihtelee. Tutkijat eivät vielä ymmärrä, miksi aukko kokee välillä hiljaisempia ja välillä aktiivisempia jaksoja. 

Sagittarius A* on oman galaksimme Linnunradan keskustan musta aukko. Tähtitieteilijät ovat jo vuosikymmenien ajan tienneet Sagittarius A*:n tuottavan päivittäin purkauksia.

Kyse ei ole vähäpätöisestä poikkeamasta. Purkaukset vapauttavat kymmeniä tai jopa satoja kertoja enemmän säteilyä kuin mitä normaalisti havaitaan tulevan oman galaksimme keskusaukon suunnalta.

"Purkausten tarkka syntytapa on epäselvä", toteaa Jakob van den Eijnden Oxfordin yliopistosta.

"Aiemmin ajateltiin, että purkaukset lisääntyvät, kun kaasupilvi tai tähti ohittaa mustan aukon, mutta tästä ei ole vielä todisteita", Eijnden sanoo.

"Emme voi myöskään vahvistaa teoriaa jonka mukaan ympäröivän kaasun magneettisilla ominaisuuksilla olisi tässä rooli."

Ymmärtääkseen paremmin näitä erikoisia purkauksia tähtitieteilijät analysoivat havaintoja 15 vuoden ajalta. Tulosten perusteella Linnunradan supermassiivinen musta aukko oli erityisen aktiivinen vuosina 2006-2008.

Sen jälkeen aktiivisuudessa oli kuitenkin terävä vähentyminen, joka kesti neljän vuoden ajan. Vuonna 2012 aktiivisuus nousi uudestaan.

Tutkijat eivät kuitenkaan löytäneet säännöllisyyttä Sagittarius A*:n pitkän aikavälin aktiivisuudessa.  Näin ollen sen purkauksia ei edelleenkään pystytä ennakoimaan.

Linnunradan keskustan mustan aukon käyttäytymisen ymmärtäminen on olennaista, sillä se pystyy toiminnallaan vaikuttamaan koko galaksimme kehitykseen.

Aiheesta julkaistu tutkimus (englanniksi)