MAXI J1820+070 -nimistä kohdetta oli ehditty seurata kolme kuukautta siitä lähtien, kun se löydettiin maaliskuussa 2018 Kansainvälisen avaruusaseman japanilaisella röntgenteleskoopilla.

Meistä 10 000 valovuoden päässä sijaitseva musta aukko on kahdeksan Auringon massainen ja sitä kiertää tähti, jonka massa on puolet Auringosta. Musta aukko imee tähdestä ympärilleen materiaa kertymäkiekoksi. Kuumetessaan aine alkaa loistaa kirkkaana.

"Prosessi on kaoottinen ja voimakkaasti vaihteleva aikaskaalalla millisekunneista kuukausiin", kertoo Southamptonin yliopiston Phil Charles.

Normaalisti muutokset näkyvässä valossa ja röntgensäteilyssä käyvät käsi kädessä. Vuoden 2018 kesäkuussa MAXI J1820+070 alkoi kuitenkin vaihdella kirkkauttaan näkyvässä valossa, vaikka röntgensäteily pysyi tasaisena.

Noin 17 tuntia kestäneessä jaksossa kohteen kirkkaus maksimissaan kaksinkertaistui.

Suljettuaan pois muut selitykset kansainvälinen tiimi tutkijoita päätyi siihen, että mustan aukon valtava röntgensäteily oli taivuttanut kertymäkiekkoa. Tämä lisäsi kiekon valaistun osan aluetta, mikä nosti optista kirkkautta dramaattisesti oikealla hetkellä havaittuna.

Galaksistamme tunnetaan muutama tusina kumppanitähdestään ainetta kerryttäviä pieniä mustia aukkoja. Nyt havaitun kohteen kumppani on massaltaan ennätyksellisen pieni, mikä avaa astronomien mukaan kokonaan uusia näkymiä vääntyneiden kiekkojen tutkimukseen.

Aiheesta lisää Southamptonin yliopisto (englanniksi)