Uudessa tutkimuksessa hyödynnettiin Linnunradan kääpiöseuralaisen, Pienen Magellanin pilven, tähtimittauksia.

Suurimman osan yksinäisistä massiivisista tähdistä uskotaan olevan karkulaisia tähtijoukoista. Toisaalta pohdittiin myös mahdollisuutta, että massiivinen tähti syntyisi "jäävuoren huippuna" pienessä tähtijoukossa, jonka jäseniä jäisi sen lähistölle.

"Koska massiiviset tähdet vaativat paljon ainetta muodostuakseen, niiden ympärillä on usein paljon pienempiä tähtiä", selittää Irene Vargas-Salazar Michiganin yliopistosta. "Tulostemme mukaan 5 prosentilla tai vähemmällä massiivisista tähdistä on ympärillään pieniä tähtiä."

Suurista tähtijoukoista karkaavien jättiläistähtien vauhdittajana pidetään kahta eri mekanismia.

Yksi mekanismeista on, että toisiaan lähellä kiertävistä kaksoistähdistä toinen räjähtää supernovana ja jäljelle jäänyt saa siitä suuremman vauhdin naapuritähtiin verrattuna. Toinen syy sinkoutua ulos liittyy tähtien epävakaisiin ratoihin tähtijoukoissa.

Radoista johtuvien sinkoutumisten uskotaan tutkimuksen perusteella olevan 2–3 kertaa yleisempiä kuin kaksoistähden supernovasinkoutumisten.

Toisinaan molemmilla mekanismeilla on yhteisvaikutusta. Silloinkin tähdet ovat yli puolessa tapauksista kuitenkin sinkoutuneet ulos joukosta ennen supernovaräjähdyksen antamaa lisäpotkua.

Aiheesta lisää University of Michigan (englanniksi)