Kun Aurinkoa paljon massiivisemmat tähdet kuolevat supernovaräjähdyksissä, niistä jää jäljelle muisto joko mustan aukon tai neutronitähden muodossa. Sydneyn yliopiston tutkijat halusivat selvittää, miltä galaksimme näyttää, jos katsotaan ainoastaan näitä kohteita.

Simulaatioissa huomioitiin kuolleiden tähtien koko elämänsykli Linnunradan historiassa. Tämä alkaa tähden alkuperäisestä syntypaikasta, jossa supernovaräjähdyksessä saatava potku lähettää tähtijäänteen matkaan, ja päättyy sen nykyiseen sijaintiin.

Ilmeni, että neutronitähtien ja mustien aukkojen muodostama manala-versio poikkesi melko lailla normaalitähtien kartoittamasta galaksistamme. Spiraalihaarat olivat sumentuneet pois ja kiekosta oli tullut paksumpi tähtijäänteiden ulottuessa kauemmas avaruuteen.

"Se oli pienoinen shokki", sanoo Sanjib Sharma. "En odottanut niin radikaalia muutosta muodossa".

Simulaatiot osoittivat myös, että peräti 30 prosenttia tähtihaamuista oli supernovapotkun seurauksena joutunut kurssille, joka vie ne galaksienväliseen avaruuteen ilman paluulippua.

Tutkijoita kiehtoi lisäksi se mallinnuksesta paljastunut seikka, että kuolleita tähtiä vaeltaa myös omassa tähtinaapurustossamme. "Tilastollisesti lähimmän jäänteen pitäisi löytyä 65 valovuoden päästä, eli enemmän tai vähemmän takapihaltamme", sanoo Peter Tuthill.

Aiheesta lisää Sydneyn yliopisto (englanniksi)