Punaisen superjättiläistähden kupliva pinta simuloitiin

Viileiden jättiläistähtien pinnan kuplinta aiheuttaa niiden paikan näennäistä huojumista. Kansainvälinen tutkijaryhmä on simuloinut, miten havaintodata voisi vastata tähden pinnan kirkkauden muutoksia.

Havaintoaineistoa tutkijat saivat Perseuksen tähdistössä sijaitsevasta nuoresta tähtijoukosta, jota Euroopan avaruusjärjestön ESAn Gaia-luotain tarkkaili. Simuloitu punainen superjättiläistähti on kahdeksan kertaa Aurinkoa massiivisempi ja paisunut elämänsä lopussa yli 700 kertaa Aurinkoa suuremmaksi.

"Havaitsimme punaisten superjättiläisten paikkojen muutosten olevan paljon suurempia kuin muilla tähdillä. Tämä vahvistaa näkemyksen, että niiden pinnan rakenteet muuttuvat dramaattisesti ajan myötä", sanoo tutkijaryhmään kuulunut Rolf Kudritzki.

"Synteettiset kartat osoittavat pintojen olevan äärimmäisen epäsäännöllisiä. Suurimmat rakenteet kehittyvät kuukausien tai jopa vuosien aikana, kun taas pienemmät rakenteet kehittyvät vain viikkojen aikana", selittää tutkimusta johtanut Andrea Chiavassa.

Tutkittu jättiläistähti on halkaisijaltaan noin kuusi Maa–Aurinko-etäisyyttä. Pinnan muutosten vuoksi kirkkauskeskipiste heiluu jopa 0,4 Maa–Aurinko-etäisyyden verran sivuun tähden keskeltä. Tämän vuoksi tähden mitattu paikka taivaalla näyttää huojuvan.

Punaisten superjättiläistähtien avaruuteen syytämän aineen arvioidaan vaikuttavan merkittävästi galaksien raskaampien alkuaineiden esiintymismääriin. Tiedot tähtien sisäisistä ainevirtauksista ja pinnan kuplinnasta auttavat ymmärtämään prosessia tarkemmin.

Aiheesta lisää Max Planck -instituutti (englanniksi)