"Proxima Kentaurin sykli osoittaa, ettemme ymmärrä tähtien magneettikenttien syntytapaa niin hyvin kuin luulimme", kuvailee Jeremy Drake Smithsonianin instituutista.

Tähtien aktiivisuussyklit ovat sidoksissa niiden magneettikenttien muutoksiin. Näkyvin vaikutus on tähden pinnalla esiintyvien pilkkujen eli muuta osaa hieman viileämpien alueiden määrä.

Verrattuna Auringon keskimäärin 11-vuotiseen sykliin Proxima Kentaurin pilkkujen määrä on huomattavasti suurempi. Arvioiden mukaan aktiivisuusmaksimin aikaan kääpiötähden pinnasta jopa viidennes voi olla tähdenpilkkujen peitossa. Auringosta on enimmillään vain noin prosentti pilkkujen peittämänä.

Proxima Kentaurin sisuksien uskotaan toimivan hyvin eri tavalla kuin Auringon. Siinä missä Auringossa tapahtuu konvektiota eli plasman virtausta vain sen säteen uloimman kolmanneksen alueella, Proxima Kentaurilla konvektiota tapahtuu oheisen kuvan mukaisesti koko sen sisustassa.

Punaisten kääpiötähtien elinkaari on huomattavasti pidempi kuin Auringon kokoluokan tähtien, mikä on positiivinen asia elämän kehittymisen kannalta. Punaisten kääpiöiden on kuitenkin arvioitu olevan toiminnaltaan huomattavan epästabiileja, mikä saattaisi tehdä niiden planeetoista elinkelvottomia. Tarvitaankin runsaasti lisätutkimuksia ennen kuin kääpiötähtien elinympäristöjä voidaan arvioida varmuudella.

Aiheesta lisää CfA (englanniksi)