Tutkijoiden kohteena oli miljardin valovuoden päässä sijaitseva galaksi PG211+143. Kohteen seuraamiseen he käyttivät XMM-Newton-röntgentekokuuta.

Tutkitussa galaksissa on niin sanottu aktiivinen galaksiydin. Se loistaa hyvin kirkkaana, koska supermassiivisen mustan aukon läheisyydessä oleva aine kuumenee.

Tutkijat pystyivät seuraamaan noin päivän ajan, kun musta aukko veti itseään kohti Maan kokoista ainemöykkyä. Röntgenalueen havainnot osoittivat kaasun putoavan mustaan aukkoon noin 100 000 kilometrin sekuntinopeudella eli noin 30 prosentilla valonnopeudesta.   

Syöksyvällä kaasulla ei ollut juuri lainkaan kiertoliikettä mustan aukon ympärillä. Se putosi aukkoon suoraan etäisyydeltä, joka oli noin 20 kertaa aukon koko.

Havainto käy hyvin yksiin tuoreen teoreettisen tutkimuksen kanssa, jonka perusteella supermassiivisen mustan aukon kertymäkiekko ei ole ollut linjassa aukon pyörimisen kanssa. Tällöin kertymäkiekosta voi irrota kaasun renkaita.

Kaasurenkaiden törmäys toisiinsa pysäyttää niiden pyörimisen ja sallii aineen syöksyvän suoraan aukon kitaan.

Tämänkaltainen kallellaan olevien kertymäkiekkojen käytös saattaa olla varsin yleistä supermassiivisilla mustilla aukoilla. Aukot pyörisivät hitaasti, mikä tarkoittaisi niiden voivan niellä massaa uskottua nopeammin. Ilmiö saattaisi selittää, miksi varhaisessa universumissa syntyneet mustat aukot pystyivät kasvamaan hyvin nopeasti suuriin mittoihin.

Aiheesta lisää Royal Astronomical Society (englanniksi)