"On tyrmistyttävää, että yli 90 prosenttia maailmankaikkeuden galakseista on vielä tutkimatta. Kuka tietää, millaisia jännittäviä ominaisuuksia löydämme niistä seuraavan sukupolven teleskoopeilla", miettii Christopher Conselice Nottinghamin yliopistosta.

Conselicen johtamassa tutkimuksessa hyödynnettiin kolmiulotteisiksi muunnettuja karttoja sekä uudenlaisia matemaattisia malleja. Niiden avulla pystyttiin arvioimaan, miten paljon galakseja jää nykyteleskoopeilta piiloon.

Suurin osa piilottelevista galakseista on hyvin himmeitä. Kooltaan ne muistuttavat Linnunradan pieniä kiertolaisgalakseja. Kosmisessa aikaskaalassa näitä piengalakseja oli runsaasti maailmankaikkeuden ollessa nuori, mutta ajan myötä osa niistä yhdistyi suuremmiksi ja niiden määrä väheni.

Tutkimus liittyy myös Olbersin paradoksiin eli kysymykseen siitä, miksi yötaivas on niin tumma. Äärettömän kokoisessa kaikkeudessa pitäisi tähtien valaista taivasta joka suunnassa. Tutkijaryhmän mukaan periaatteessa galakseja löytyy lähes joka puolelta taivasta, mutta suuri osa galaksien valosta on punasiirtymän vuoksi ihmissilmän havaitsemattomissa, sitä himmentävät galaksienvälisen pölyn ja kaasun pilvet ja maailmankaikkeuden koko muuttuu jatkuvasti. Yhdessä nämä luovat pimeän taustataivaan.

Vuonna 2018 laukaistavaksi suunniteltu James Webb -avaruusteleskooppi pystynee kuvaamaan osan näistä ultra-himmeiksi luokitelluista galakseista ja tuo paljon lisävaloa ymmärrykseemme galaksien määrästä.

Aiheesta lisää Hubble Space Telescope (englanniksi)