Vuonna 2020 Euroopan eteläinen observatorio ESO kertoi HR 6819 -järjestelmästä.

Havaintojen perusteella näytti siltä, että kyseessä olisi kolmen kappaleen systeemi. Arvion mukaan yksi tähti kiersi mustaa aukkoa 40 päivän jaksolla, ja toinen tähti sijaitsi paljon kaukaisemmalla kiertoradalla.

Koska oletettu järjestelmä sijaitsee vain 1 000 valovuoden päässä maapallolta, se olisi ollut meitä lähimpänä sijaitsevan tunnetun mustan aukon koti.

Pian tulosten julkaisun jälkeen ilmestyi vaihtoehtoinen selitys samoille havainnoille. Kolmen kappaleen sijaan kyse saattaisi olla vain kahdesta toisiaan erittäin lähellä olevasta tähdestä.

”Olimme samaa mieltä siitä, että järjestelmässä on kaksi valonlähdettä. Avoin kysymys oli, kiertävätkö ne toisiaan hyvin lähellä, kuten hajoavan tähden skenaariossa, vai ovatko ne kaukana toisistaan, kuten mustan aukon skenaariossa”, toteaa Thomas Rivinius ESOsta.

Näiden kahden vaihtoehdon erottamiseksi tähtitieteilijät käyttivät sekä VLTI:n GRAVITY-instrumenttia että ESOn VLT:ssä olevaa MUSE-instrumenttia.

”MUSE vahvisti, ettei laajemmalla kiertoradalla ollut kirkasta seuralaista, kun taas GRAVITYn suuren erotuskyvyn ansiosta pystyttiin ertottamaan kaksi kirkasta valopistettä, joiden keskinäinen etäisyys on vain kolmannes Maan ja Auringon välisestä etäisyydestä”, kertoo Abigail Frost belgialaisesta KU Leuvenin yliopistosta.

”Tämä tieto oli palapelin viimeinen pala, jonka avulla pääteltiin, että HR 6819 on kaksoistähtijärjestelmä, jossa ei ole mustaa aukkoa.”

Tutkijoiden mukaan havaitsemme tätä kaksoisjärjestelmää hieman sen jälkeen, kun toinen tähdistä on riistänyt kaasukehän pois kumppaniltaan. Tämä on läheisissä kaksoistähtijärjestelmissä yleinen tapahtuma, jota joskus kutsutaan tähtien vampirismiksi.

”Tällaisen keskinäisen vuorovaikutuksen jälkeisen hetken havaitseminen on erittäin vaikeaa, koska se on niin lyhytkestoinen”, Frost uskoo.

”Tämä tekee HR 6819:n havainnoista erittäin jännittäviä, koska se on täydellinen kohde tutkittaessa miten vampirismi vaikuttaa massiivisten tähtien kehitykseen. Tämä puolestaan lisää tietoamme näihin kohteisiin liittyvistä ilmiöistä, kuten gravitaatioaalloista ja rajuista supernovaräjähdyksistä.”

Aiheesta lisää ESO