"Palasimme Hubblen alkuperäiskuviin ja paransimme niiden yhdistämisen prosessia. Tähtäsimme parhaaseen kuvanlaatuun, ei pelkästään kaukaisempien himmeiden galaksien, vaan myös suurien galaksien reuna-alueiden kohdalla", selittää Alejandro S. Borlaff.

Menetelmänä tutkijat käyttivät huolellista taustakohinan suodatusta, häiriötekijöiden poistoa ja kuvien kalibrointia valotusten kuvapinoja yhdistettäessä. Yksityiskohtiin voi tutustua Astronomy & Astrophysics -julkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa.

Lopputulos tuo mieleen modernin taiteen maalauksen. Tällaisena kuva paljastaa, miten pitkälle kunkin galaksin valoa tuottava alue todella ulottuu. Pimeimpiä alueita puolestaan esitetään vaaleimmilla värillä, jotta niiden keskinäiset kirkkauserot nousevat näkyviin.

Valitun esitystavan vuoksi kuvan kirkkaussuhteet eivät vastaa oikeita, mutta tarkoituksena on sen sijaan tuoda tummat alueet helposti vertailtaviksi.

Hubblen ultrasyvässä kuvassa on pieni ja vähän kirkkaita kohteita sisältävä alue Sulatusuunin tähdistössä. Kyseisältä kuva-alueelta löytyy kuitenkin noin 10 000 galaksia.

Alkuperäinen kuva valotettiin vuosina 2003-04, mutta 2012 siitä julkaistiin parannettu versio, johon valotuksia käytettiin yli 230 tuntia.

Aiheesta lisää Instituto de Astrofísica de Canarias (englanniksi)