Perseuksen päätähti Algol kuuluu pohjoisen yötaivaan tunnetuimpiin tähtiin. Onkin melkoinen yllätys, että siltä voi löytyä tällainen määrä seuralaisia. 

"Paradoksi on, että Algol on 'liian kirkas', selittää Lauri Jetsu Helsingin yliopistosta. "Algol on pystynyt piilottamaan nämä uudet kumppanikandidaatit jopa kaikista parhaimmilta moderneilta avaruusteleskoopeilta, aivan kuten Aurinko pystyy päivisin piilottamaan kaikki muut tähdet."

Esimerkiksi valtavaa tähtikartoitusta tekevä Euroopan avaruusjärjestön Gaia-luotain ei pysty havainnoimaan tarkasti kirkkaimpia tähtiä, vaan sen tarkkuusalue on valittu jo suunnitteluvaiheessa huomattavasti himmeämpiin.

Tähtikandidaatit ovat paljastuneet periodianalyysimenetelmällä Algolin pitkäaikaisista havainnoista, jotka ulottuvat vuodesta 1782 vuoteen 2018. 

Kandidaateista tarvitaan vielä lisähavaintoja ennen kuin niiden olemassaolosta voidaan olla varmoja. Jetsu toivoo, että tällaisia havaintoja voidaan saada tulevaisuudessa interferometrisilla menetelmillä.

Perseuksen tähtikuviossa sijaitseva Algol on yksi tunnetuimmista muuttuvista tähdistä. Sen pääkomponentit Algol A ja B kiertävät toisiaan 2,87 vuorokauden jaksolla. Pienempi tähtikumppani Algol C paljastui 1950-luvun lopussa ja se kiertää AB-tähtiparia 1,86 vuoden jaksolla.

Aiheesta lisää Helsingin yliopisto