Linnunradan keskustassa sijaitsee supermassiivinen musta aukko, jolla on massaa yli neljän miljoonan Auringon verran. Teorioiden mukaan jättiläismäisen mustan aukon ympärillä pitäisi parveilla tuhansittain pienempiä, tähdenmassaisia mustia aukkoja.

Yli kahden vuosikymmenen ajan tutkijat ovat yrittäneet etsiä todisteita tämän teorian puolesta ilman menestystä.

"Koko galaksissamme on vain muutama kymmenen tunnettua mustaa aukkoa, ja se on 100 000 valovuotta leveä. Ainoastaan kuuden valovuoden levyisellä keskusalueella pitäisi olla 10 000–20 000 tällaista kohdetta", selittää Chuck Hailey Kolumbian astrofysiikan laboratoriosta.

Haileyn mukaan Linnunran ydin on kaasun ja pölyn ympäröimä. Siten se on täydellinen paikka massiivisten tähtien syntymiseen, jotka puolestaan päättävät lyhyen elämänsä romahtamalla mustiksi aukoiksi. Lisäksi mustia aukkoja voi saapua alueelle supermassiivisen isoveljensä vetäminä.

Mustien aukkojen löytäminen on kuitenkin erittäin vaikeaa, sillä useimmat niistä ovat huomaamattomia. Aukot vaeltavat yksinään avaruudessa tekemättä mitään erityistä. Tällaisia kohteita on lähes mahdoton havaita nykytekniikalla.

Ajoittain mustat aukot kuitenkin pariutuvat tavallisten tähtien kanssa. Haileyn neronleimaus oli keskittyä etsimään pareja, joissa tähtikumppani on kevyt.

"Kun musta aukko pariutuu pienimassaisen tähden kanssa, liitto säteilee röngenpurkauksia, jotka ovat heikompia, mutta jatkuvia ja havaittavissa. Jos pystyisimme löytämään tällaiset kohteet ja tietäisimme, mikä osuus mustista aukoista pariutuu kevyiden tähtien kanssa, pystyisimme tieteellisesti päättelemään alueella olevien yksinäisten mustien aukkojen määrän", Hailey selittää.

Kollegoineen hän etsi Chandra-avaruusteleskoopin havainnoista merkkejä mustan aukon ja pienimassaisten tähtien pareista. Lopulta ryhmä löysi 12 tällaista kohdetta kolmen valovuoden säteellä supermassiivisesta mustasta aukosta.

Tutkijoiden mukaan tulos viittaa, että supermassiivisen mustan aukon ympärillä täytyy olla 300–500 tämän tyyppistä paria ja noin 10 000 yksinäistä mustaa aukkoa.

Aiheesta julkaistu tutkimus Nature-lehdessä (englanniksi)