Tällä viikolla sopimukseen liittyi Bahrain. Viimeisen vuoden aikana uusia tulijoita ovat olleet Romania, Israel, Meksiko, Puola, Brasilia, Uusi-Seelanti ja Etelä-Korea. Vielä ulkopuolella olevista suuremmista avaruusvaltioista Ranska ja Intia tiettävästi harkitsevat liittymistä.

Artemis-sopimus eli Artemis Accords selkeyttää pelisääntöjä avaruustoiminnassa. Se tähtää rauhanomaiseen ja läpinäkyvään toimintaan, jossa toiminnasta kerrotaan, historiallisia laskeutumispaikkoja kunnioitetaan ja tieteellistä dataa jaetaan.

Kun Nasa esitteli Artemis-sopimuksen vuoden 2020 lopulla, siihen liittyivät Yhdysvallat, Japani, Italia, Iso-Britannia, Kanada, Australia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Luxemburg. Ukraina allekirjoitti sopimuksen kuukautta myöhemmin.

Sopimus sallii toisten taivaankappaleiden luonnonvarojen hyödyntämisen kaupallisestikin sekä käytännössä toiminta-alueiden valtaamisen. 

Tämä osuus sopimuksesta on herättänyt kritiikkiä. Toisaalta avaruuden kaivostoimintaa ei ylipäätään ole saatu aikaan. Osasyynä teknisten haasteiden lisäksi on ollut myös taloudellisten hyötymismahdollisuuksien epäselvyys.

Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että Artemis-sopimuksesta nousee avaruushistorian toinen tärkeä sopimus.

Ensimmäinen oli vuonna 1967 YK:n alaisuudessa solmittu Ulkoavaruuden sopimus, joka selkeytti vaatimuksia rauhanomaisuudesta, vastuusta ja tiedon jakamisesta. Vuonna 1979 niin ikään YK:n lanseeraama, mutta valtauksia rajoittava Kuusopimus ei sen sijaan ole saanut tarpeeksi kannatusta, että se olisi noussut merkittäväksi.

Venäjä ja Kiina vastustavat Artemis-sopimusta. Kyseisten tahojen mukaan se on suunniteltu Yhdysvaltojen näkökulmasta.

Aiheesta lisää Artemis Accords (englanniksi)