Satelliittihavaintojen ja maanpinnalta tehtyjen mittausten avulla tutkijat ovat vihdoinkin saaneet selvitettyä, miten lumen määrää on muuttunut pohjoisella pallonpuoliskolla.

Aiemmin eri menetelmillä saadut arviot lumen määrästä pohjoisilla leveyspiireillä ovat vaihdelleet niin suuresti, ettei lumen määrästä ole pystytty saamaan yhtenäistä ja luotettavaa kokonaiskuvaa. Ilmatieteen laitoksen tutkijat kehittivät menetelmän, joilla havaintojen virhemarginaaleja saadaan pienennettyä.

”Menetelmän avulla eri havainnot voidaan yhdistää ja lumen määrästä saadaan tarkempaa tietoa kuin koskaan aiemmin. Aiempi huomattavan suuri 33 prosentin epävarmuus lumen määrässä on pienentynyt arvoon 7,4 prosenttia”, kertoo Jouni Pulliainen llmatieteen laitokselta.

Tutkijat havaitsivat, ettei lumen massa ole juurikaan vähentynyt 40 vuoden aikana pohjoisella pallonpuoliskolla, kun tarkastellaan lumen vuotuista enimmäismäärää helmi–maaliskuun vaihteessa. Lumipeitteen laajuus on kuitenkin samalla aikavälillä pienentynyt merkittävästi etenkin loppukeväästä.

Euroopassa lumiraja on ollut satoja, paikoin jopa tuhansia kilometrejä tavallista pohjoisempana. Euroopan ja Euraasian pohjoisimmissa osissa lunta on kuitenkin samaan aikaan ollut merkittävästi keskimääräistä enemmän.

Ilmiö on selvästi näkyvissä myös viime talven havainnoissa.

”Lumiraja on koko maapallolla ollut tänä talvena ollut pohjoisempana kuin normaalisti samalla kun pohjoisilla leveyspiireillä lunta on monin paikoin selvästi enemmän kuin keskimääräisinä vuosina”, summaa Kari Luojus Ilmatieteen laitokselta.