Ympäristöä havainnoivien kaukokartoitussatelliittien määrä kasvaa koko ajan. Uudet satelliitit pystyvät erottamaan yhä kapeampia aallonpituuskaistoja ja tekemään entistä tarkempia havaintoja maapallon metsistä.

Jotta satelliittidataa voidaan käyttää metsien tilan ja muutosten seurantaan havainnot täytyy tulkita. Tämä puolestaan onnistuu vain, jos käytössä on maanpinnalla mitattua tietoa siitä, miten eri tyyppiset puut tai kasvit heijastavat Auringon säteilyä.

Nyt Aalto-yliopiston spektrilaboratorion tutkijat ovat keränneet spektrikirjaston pohjoisen havumetsävyöhykkeen puulajien heijastusominaisuuksista.

”Mittasimme yhteensä yli 1 000 spektriä neulas- ja lehtinäytteistä, jotka olivat peräisin Helsingin seudulta Arboretumeista eli puulajipuistoista sekä kasvitieteellisistä puutarhoista. Kaikkiaan saimme spektrikirjastoon 25 puulajia. Mukana on monia taloudellisesti merkittäviä lajeja niin Pohjois-Amerikasta kuin Euraasiasta, kuten siperianlehtikuusi sekä Kanadassa yleiset musta- ja valkokuusi”, kertoo tutkijatohtori Aarne Hovi.

Tutkimuksessa paljastui, että puulajien erot ovat suurimmillaan lyhytaaltoisen infrapunan loppupäässä. Ihmissilmä ei näitä aallonpituuksia erota, mutta muutamat nykyisistä satelliiteista mittaavat jo lyhytaaltoisen infrapunan loppupäätä.

Suomalaistutkimusta voidaan hyödyntää metsien ilmastovaikutusten arvioinnissa. Sen avulla pystytään esimerkiksi selvittämään entistä paremmin eri puulajien merkitystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä tai kiihdyttämisessä.

Käytännössä enemmän heijastavia puulajeja voitaisiin suosia ilmastoa viilentävien vaikutusten lisäämiseksi.

Aiheesta julkaistu tieteellinen artikkeli (englanniksi)