"Maan heikon magnetosfäärin ja nopeasti pyörivän Auringon vuoksi Maahan pääsi tuolloin päivittäin yhtä paljon Auringosta peräisin olevia protoneja kuin nykyään kovan aurinkomyrskyn aikana", arvioi tutkimusta johtanut John Tarduno. "On todennäköistä, että aurinkotuuli vei tuolloin ilmakehästä keveitä molekyylejä, kuten vetyä, paljon nopeammin kuin nykyisin."

Tardunon mukaan nuoresta Auringosta irtosi aurinkotuulen muodostavaa ainetta sata kertaa nopeammin kuin nykyään huolimatta siitä, että se oli jonkin verran heikompi valovoimaltaan. Kotitähtemme tuotti myös röntgensäteitä huomattavasti nykyistä enemmän. Yhdessä heikomman magneettikentän kanssa voimakas aurinkotuuli johti siihen, että revontulia uskotaan esiintyneen jatkuvasti Etelä-Euroopan leveysasteilla asti.

Lisää aiheesta Nasan Astrobiology Magazinen sivuilla (englanniksi)