Pinatubo-tulivuoren purkauksen Filippiineillä 1991 tiedetään laskeneen maailmanlaajuisia lämpötiloja noin 0,5 asteella. Nasan tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota siihen, miksi kaikki suuret purkaukset eivät aiheuttaneet yhtä suuria vaikutuksia. Syynä pidetään niistä vapautuneen rikkidioksidin määrää.

"Pinatuboa muistuttavista purkauksista tulee yksittäinen rikkidioksidin ja muiden kaasujen purkaus stratosfääriin, mutta sen jälkeen tulivuori on hiljainen tuhansia vuosia", kuvailee Lori Glaze Nasan Goddardin avaruuslentokeskuksesta.

"Laakiobasalttipurkauksessa samoja kemikaaleja purkautuu ilmakehään kymmenien, satojen tai jopa tuhansien vuosien ajan. Purkaukset yksinään eivät ole suurimpia tunnettuja, mutta niiden jatkuva kaasuvirta kestää kauan."

Yksi suurista kysymyksistä on, miten paljon laakiopurkauksista nousee kaasuja stratosfääriin asti. Tutkittuja purkauksia ovat esimerkiksi Islannin 1780-luvun purkaukset, Japanin Izu-Oshiman purkaukset 1986 sekä muinaiset Washingtonin osavaltion Rozan purkaukset 14,7 miljoonaa vuotta sitten.

Glazen tutkijaryhmä pitää todennäköisenä, että Rozan purkaukset ulottuivat stratosfääriin ja pystyivät muuttamaan ilmastoa.

Keinotekoisia tulivuorenpurkausten vaikutuksia on toisinaan ehdotettu keinoksi hillitä ilmaston lämpenemistä. Rikkiyhdisteiden levittäminen stratosfääriin voisi laskennallisesti vähentää maanpinnalle tulevaa säteilyä. Toistaiseksi tällaisten hankkeiden tuntemattomien vaikutusten riskejä on pidetty liian suurina hyötyyn nähden.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)