Kansainvälinen tutkimusryhmä perustaa väitteensä Tyynenmeren, Atlantin ja Intian valtameren pohjista kerättyihin lukuisiin näytteisiin. Niissä näkyy rauta-60-isotooppia, joka on kerrostunut 3,2–1,7 miljoonaa vuotta sitten.

Rauta-60-isotoopin puoliintumisaika on 2,6 miljoonaa vuotta, joten aineen on täytynyt syntyä ja saapua maapallolle tähtitieteellisesti katsottuna hiljattain. Käytännössä ainoa mahdollinen lähde on lähellä tapahtunut supernovaräjähdys eli tähden luhistuminen.

Kyseinen tähtiräjähdys on todennäköisesti tapahtunut alle 300 valovuoden päässä maapallolta. Tällöin räjähdys olisi ollut riittävän kirkas näkyäkseen paljain silmin päivätaivaalla. 

Vapautunut säteily ei olisi aiheuttanut suoraa vahinkoa planeettamme elämälle. Joidenkin teorioiden mukaan supernovien synnyttämät kosmiset säteet voivat kuitenkin lisätä pilvisyyttä.

"Olimme erittäin yllättyneitä siitä, että aine oli selvästi levittäytynyt 1,5 miljoonan vuoden ajalle", toteaa Anton Wallner Australian kansallisesta yliopistosta. "Se viittaa yksi toisensa jälkeen tapahtuneeseen supernovien sarjaan. On kiinnostava yhteensattuma, että ne näyttävät tapahtuneen samoihin aikoihin, kun maapallo viileni ja siirtyi plioseenikaudelta pleistoseenikauteen."

Supernovat ovat voineet räjähtää esimerkiksi vanhenevassa tähtijoukossa, joka sittemmin on etääntynyt kotiplaneetastamme. (Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä no 4/2016)

Aiheesta lisää Phys.org (englanniksi)