Epätavallista aihetta pohtii Universe Todayn blogissaan Fraser Cain astrofyysikko Pamela Gayn kanssa käymiensä keskustelujen pohjalta.

Einsteinin suhteellisuusteoria sanoo, että mitä nopeammin kuljemme, sitä hitaammin aika kuluu. Valonnopeutta lähestyessä aika suorastaan matelee. Ajan vääristymä eli aikadilataatio on todistettu muun muassa myoneilla, joiden elinikä on sitä pidempi, mitä suuremmalla nopeudella ne kulkevat.

Valonnopeudella liikuttaessa aika on pysähtynyt kokonaan. Tähtien valo voi siis kulkea avaruudessa miljoonia tai miljardeja vuosia, mutta valon mielestä sekuntiakaan ei ole kulunut sen matkan aikana.

Ajan lisäksi valo ei koe myöskään etäisyyksiä. Suhteellisuusteorian mukaan kappaleen pituus pienenee, kun se liikkuu. Tämä niin sanottu pituuskontraktio on havaittavissa vain kappaleen liikesuunnan mukaisessa pituudessa. Näin ollen valo kokee meille tutun neliulotteisen aika-avaruuden kaksiulotteisena tasona.

Aiheesta lisää Fraser Cain (englanniksi)