Silmukkakvanttipainovoima otti askeleen kohti mustan aukon selitystä

Mustien aukkojen selittämiseen liittyy ongelmia, kuten singulariteetiksi kutsuttu epäjatkuvuus. Ratkaisua haetaan silmukkakvanttipainovoimana tunnetusta teoriasta.

Yhdysvaltalainen tutkimusryhmä laati aiheesta kaksi tutkimusta, jotka ilmestyivät joulukuussa arvostetuissa Physical Review D ja Letters -julkaisuissa.

"Einsteinin teorian mukaan aika-avaruuden kudos voidaan jakaa niin pieneksi kuin halutaan. Tämä on perimmäinen syy, joka aiheuttaa singulariteetin, kun painovoimakenttä tulee äärettömäksi", selittää Parampreet Singh Louisiana State Universitysta.

"Silmukkakvanttipainovoimassa aika-avaruuden kudos on tiiliä muistuttava rakenne, jota ei pystytä jakamaan pienemmäksi kuin pienin pala. Minä ja kollegani olemme näyttäneet tämän mustien aukkojen tapauksessa eikä käsittelyssä ole silloin singulariteetteja", hän jatkaa.

Tutkijat vertaavat tilannetta siihen, että singulariteettiin päättymisen sijaan mustan aukon tarkastelu avaa suppilon aika-avaruuden toiseen haaraan. Teorian käyttämät aika-avaruuden kudoksen palaset ovat useita kertaluokkia pienempiä kuin nykypäivän teknologialla pystyttäisiin havaitsemaan.

Teorian mallinnukseen liittyviä tekniikoita tutkimusryhmä kehitti supertietokoneilla. Tutkijat uskovat päässeensä niiden avulla entistä lähemmäksi kvanttipainovoiman testaamista käytännön kokeilla.

Silmukkakvanttipainovoima-teoria sai alkunsa 1980-luvulla, ja sitä on kehitetty viime vuosikymmeninä eteenpäin.

Aiheesta lisää Louisiana State University (englanniksi)