Säieteorian mukaan maailmankaikkeudessa on paljon enemmän ulottuvuuksia kuin havaitsemme normaalissa elämässä. Ylimääräisten ulottuvuuksien pienen koon takia säieteorian kehittely on ollut haastavaa.

Niin sanotun holografisen periaatteen mukaan mitä tahansa tilaa voidaan tutkia tarkastelemalla vain alueen reunoja. Siten säieteorian sisältämien useiden ulottuvuuksien käsittely helpottuu huomattavasti.

Idea sai tulta alleen, kun Juan Martín Maldacena esitti 1990-luvulla hänen mukaansa nimetyn konjektuurin, jossa holografista periaatetta käytetään yhdistämään säieteorian ja yleisen suhteellisuusteorian geometria. Kyseessä on kuitenkin konjektuuri eli matemaattinen väite, jonka arvellaan olevan tosi, mutta jota ei ole todistettu todeksi tai epätodeksi.

Nyt esitetyt tutkimukset todistavat konjektuurin toimivan ainakin tietyissä yksittäistapauksissa (aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä 2/2014).