"Olen iloinen siitä, että olen kosmologi aikana jolloin voimme vielä kerätä vihjeitä universumin synnystä", Loeb toteaa.

Kaksi ominaisuutta määräävät parhaan hetken kosmoksen tutkimiseen. Liian nuoressa maailmankaikkeudessa valo ei ole vielä ehtinyt matkaamaan kovinkaan pitkälle, joten maailmankaikkeudesta näkee vain pienen osan.

Esimerkiksi nykyään pystymme havaitsemaan jo yli 13 miljardin valovuoden päähän, mutta kaikkeuden tiedetään silti ulottuvan vähintään noin 10 kertaa kauemmas.

Toisaalta universumin ikääntyessä materia kasaantuu tähdiksi ja galakseiksi. Samalla häviää tietoa maailmankaikkeuden alkuperäisestä pienen mittakaavan rakenteesta.

Maailmankaikkeuden rakenteen tutkimisen kannalta paras havaintohetki on siis myöhäisin mahdollinen aika, jolloin painovoima ei ole vielä ehtinyt liikaa sotkea alkutilannetta.

Aiheesta lisää CfA (englanniksi)