Suurin Flamingo-simulaatio sisältää 300 miljardia mallinnusyksikköä, jotka vastaavat massoiltaan pieniä galakseja. Mallinnettu alue kattaa kuution, jonka sivun pituus on 9,1 miljardia valovuotta. Laskentataakka voidaan jakaa jopa 30 000 prosessorille.

Usein raskaat simulaatiot keskittyvät avaruuden niin kutsuttuun pimeään aineeseen ja jättävät vähemmän merkitsevän tavallisen aineen tai muita vähemmän tärkeitä osioita pois.

"Vaikka pimeä aine dominoi painovoimaa, tavalliseen aineen merkitystä ei voi enää jättää huomioimatta", sanoo Joop Schaye Leidenin yliopistosta.

Ensimmäisten tulosten mukaan sekä neutriinojen että tavallisen aineen huomioiminen on tärkeää tarkkuuden kannalta. Ne eivät silti riitä selittämään eroa nykyisten mittausten ja simulaatiotulosten välillä.

Suuret tietokonesimulaatiot antavat kosmologeille työkaluja testata maailmankaikkeuden parametrien arvoja. Simulaatioiden tuloksia voidaan verrata kosmisen mikroaaltotaustasäteilyn jakaumaan ja Webb-teleskoopin havaintoihin kaukaisista galakseista.

Aiheesta lisää Royal Astronomical Society (englanniksi)