Painovoima-aallot ovat viime vuosina avanneet tähtitieteilijöille kokonaan uuden ikkunan kaikkeuteen. Tämänhetkiset gravitaatioaaltoja havaitsevat observatoriot kärsivät kuitenkin kahdesta suuresta rajoitteesta.

Ensinnäkin ne voivat havaita vain erittäin energisiä tapahtumia, kuten mustien aukkojen ja neutronitähtien yhdistymisiä. Lisäksi observatoriot kykenevät huomaamaan vain sellaisia aaltoja, joiden aallonpituus on sadoista tuhansiin kilometreihin.

Useita kiinnostavia tapahtumia näkyy muilla aallonpituuksilla ja voimakkuuksilla, joten siksi tutkijat haluavat päästä mittaamaan myös näitä. Tuoreessa japanilaisessa tutkimuksessa esitellään, miten pulsareita voitaisiin käyttää yksittäisten painovoima-aaltolähteiden paikantamiseen.

Pulsarit ovat erittäin nopeasti pyöriviä tähtijäänteitä, joista havaitaan tulevan säännöllisiä säteilypulsseja. Näitä tiheitä pulsseja seuraamalla on mahdollista huomata jos ohimenevä painovoima-aalto heiluttaa pulsaria.

Aiemmin pulsareita on onnistuneesti käytetty gravitaatioaaltotaustan mittaamiseen. Pulsarien havaitsemien painovoima-aaltojen lähteitä ei kuitenkaan ole tähän mennessä pystytty paikantamaan.

Nyt julkaistussa japanilaisessa tutkimuksessa esitetään tunnettujen pulsarien etäisyyksien mittaamista tarkasti. Tällöin pystyisimme laskemaan paivovoima-aaltojen syntypaikan sijainnin, mikäli onnistuisimme tutkimaan samaa tapahtumaa useilla pulsareilla.

Aiheesta julkaistu tutkimus (englanniksi)