Tähtitieteilijät eivät olleet alkujaan kiinnostuneita avaruuden radioaalloista

Tänään ilmestyneessä vuoden ensimmäisessä Tähdet ja avaruus -lehdessä kerrotaan, miten radiotähtitieteen synty oli sattumien ja sotasalaisuuksien yhdistelmä. 

Maapallolle saapuvan radiosäteilyn havaitseminen on nykyään erittäin tärkeä menetelmä maailmankaikkeuden tutkimisessa. 

Uusimmassa Tähdet ja avaruus -lehdessä kuitenkin kerrotaan, etteivät tähtitieteilijät olleet kovinkaan kiinnostuneita avaruudesta tulevista radioaalloista, kun ne löydettiin vahingossa 1930-luvulla.

"Voisi kuvitella, että tähtitieteilijät olisivat olleet innosta piukeina. Olihan avautunut uudenlainen ikkuna maailmankaikkeuteen", kirjoitttaa Niklas Hietala artikkelissaan. 

“Optisiin havaintoihin tottuneet astronomit eivät kuitenkaan tienneet, miten uutiseen olisi pitänyt suhtautua. Radiotekniikka oli heille vierasta, eikä antennin poimima sihinä kertonut heille mitään."

1940-luvulla radioastronomiaan liittyvä tekniikka kehittyi nopeasti. Tutkalla havaittiin vahingossa esimerkiksi aktiivista auringonpilkkua. Ensi kertaa radiohavainto osattiin liittää tiettyyn astronomiseen lähteeseen.

Sodan takia tuloksia ei voitu julkaista. Kaikki tutkiin liittyvät asiat olivat sotasalaisuuksia, eikä viholliselle haluttu paljastaa käytössä olevista laitteista mitään (aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä 1/2026).