Saksalaisen Edmund Buchnerin vuosikymmeniä vallinneen teorian mukaan obeliskin varjo lankesi keskelle rakennuksen julkisivua 23. syyskuuta eli keisari Augustuksen syntymäpäivänä. Tutkiessaan alttarin, obeliskin ja Auringon keskinäisiä suuntia Frischerin ryhmä sai selville, että Buchner oli ollut väärässä. Jättimäisen aurinkokellon suuntaus ei liittynytkään keisari Augustuksen syntymäpäivään.

Tutkijat simuloivat yli kahden vuosituhannen takaista tilannetta Nasan Horizons-ohjelmalla, joka näyttää taivaankappaleiden sijainnin millä ajanhetkellä tahansa mistä tahansa maapallon pisteestä tarkasteltuna. Laskeva Aurinko näkyi alttarin editse kulkeneen Via Flaminian tietystä pisteestä täsmälleen obeliskin huipun kohdalla 9. lokakuuta, joka oli Augustuksen rakennuttaman Apollo Palatinuksen temppelin vuotuinen juhlapäivä.

Aiheesta lisää Indianan yliopiston tiedotteessa (englanniksi)