Ajatus käyttää pulsareita kelloina voi tuntua äkkiseltään kirjaimellisesti kaukaa haetulta. 

Pulsarit ovat nopeasti pyöriviä neutronitähtiä, jotka syntyvät massiivisten tähtien räjähdysten seurauksena. Pulsareista lähtee kaksi säteilykeilaa vastakkaisiin suuntiin, jotka ovat tähden magneettisten napojen kohdalla. 

Pulsarin säteilykeila kohdistuu meidän suuntaamme kerran kierroksessa. Koska signaali on tarkka, se sopii kellojärjestelmän pohjaksi.

"Lyhyellä aikavälillä pulsareihin perustuva aikamittaus on tyypillisesti vähemmän stabiili kuin atomikellojen tai optisten kellojen käyttäminen", myöntää projektia valvova Stefano Binda.

"Hyvin pitkällä aikavälillä se voisi olla kilpailukykyinen", Binda jatkaa tarkoittaen vähintään muutamien vuosikymmenien aikaa. "Yksittäisen atomikellon toiminta-aika on lyhyempi."

PulChronin tavoitteena on demonstroida pulsareihin perustuvan aikajärjestelmän toimivuutta. Se voisi sopia yhdistettäväksi satelliittinavigaatiojärjestelmiin ja etenkin Euroopan Galileo-järjestelmään.

Havaintoihin käytettävät viisi radioteleskooppia seuraavat yhteensä 18:aa tarkkaan tunnettua pulsaria. Seuranta on osa EPTA-hanketta, jonka päätavoitteena on etsiä merkkejä painovoima-aalloista tutkimalla pieniä eroja pulsarihavaintojen ajoituksissa.

Periaatteessa kokonaisen navigointijärjestelmän toteuttaminen onnistuisi pelkillä pulsarisignaaleilla, joskin se vaatisi paljon suurempia antenneja kuin satelliittinavigaattoreissa. Periaatetta on testattu esimerkiksi Kansainvälisellä avaruusasemalla.

Aiheesta lisää ESA (englanniksi)