"Olemme hämmästyneitä siitä, miten suureksi elektroneiden hiukkassäteily voi yltyä", kuvailee tutkimusta johtanut Richard Thorne.

"Nopea aurinkotuuli on vaarallisempaa satelliiteille, koska maapallon magneettikenttä ulottuu geostationaariradan ulkopuolelle ja elektronien säteilytaso kasvaa kaikkialla radan ympärillä."

Arvion mukaan säteilytaso geostationaariradalla voi pysyä hyvin korkealla viisi vuorokautta tai kauemminkin.

Tämä nostaa nopeasti satelliittien elektroniikan saamaa säteilyannosta, mikä lisää vikaantumisen todennäköisyyttä. Pahimmassa tapauksessa laitteesta tulee käyttökelvoton.

Satelliittien suojausta voitaisiin parantaa nykyistä paksummilla ulkokuorilla, mutta tämä nostaisi satelliittien massoja ja siten myös kustannuksia. Käytännössä avaruussään ääri-ilmiöt voisivat aiheuttaa jopa kymmenien miljardien eurojen menetykset.

Geostationaarirata sijaitsee noin 35 800 kilometrin korkeudella päiväntasaajasta. GEO-radalla on satelliitteja karkeasti 450 kappaletta ja useimmat suurimmista ja kalleimmista satelliiteista on sijoitettu sinne tietoliikennettä varten.

Lukumäärällisesti enemmän satelliitteja on matalalla radalla eli LEO-radalla alle 2 000 kilometrin korkeudella. Navigaatiosatelliitit on sijoitettu suurimmaksi osaksi LEO- ja GEO-ratojen välisiin ratakorkeuksiin, ja näitä kaikkia korkeammalla kiertävät satelliitit ovat puolestaan yleensä tutkimussatelliitteja.

Maata kiertävällä radalla on yhteensä noin 2 000 toiminnassa olevaa satelliittia.

Aiheesta lisää British Antarctic Survey (englanniksi)