Koska aurinkokunnassa ei ole keskikokoisia planeettoja, emme pysty varmuudella tietämään niiden olemusta kiviplaneettojen ja kaasuplaneettojen välimaastossa. Silti näidenkin kohteiden olosuhteita pystytään mallintamaan.

"Eksoplaneettatutkijoilla on tarpeeksi dataa todetakseen, ettei puute ole sattumaa. On oltava syy, joka estää planeettoja kasvamasta tai pysymästä tässä kokoluokassa", selittää Jessie Christiansen Nasan eksoplaneetta-arkistosta.

Tutkijat ehdottavat, että välikoon kaasuplaneetat menettävät kaasukehäänsä vähitellen. Syynä on todennäköisesti kaksi mekanismia: planeetan ytimen aiheuttama sekä emotähden valon aiheuttama kaasun hupeneminen planeetalta avaruuteen.

Molemmat mekanismit ovat vahvimmillaan varhaisessa vaiheessa planeettojen kehitystä. Emotähden valon vaikutus on voimakkaimmillaan ensimmäisten sadan miljoonan vuoden aikana. Planeetan kuuman ytimen aiheuttama lämmitys pullistaa kaasukehää avaruuteen noin miljardin vuoden kohdalla.

Arviot mekanismeista perustuvat Nasan Kepler-avaruusteleskoopin havaintoihin, joissa eksoplaneettoja etsittiin Praesepen ja Hyadien nuorista tähtijoukoista.

Kun nuorten tähtien planeettalöytöjä verrattiin vanhempiin, pystyttiin toteamaan, että välikoon kiertolaisia löytyi nuorilta tähdiltä enemmän kuin vanhoilta.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)