Aurinkokunnassa kaikkien planeettojen radat ovat erittäin lähellä Auringon pyörimisen määrittämää tasoa. Aikoinaan oletettiin, että asia olisi samanlainen lähes kaikissa planeettakunnissa. 

Sittemmin on kuitenkin havaittu monia kohteita, joissa planeettojen ratatasot ovat selvästi eri suunnissa niiden emotähtien päiväntasaajaan nähden. Tämän takia tutkijat ovat pohtineet, ovatko planeetat syntyneet näin vaiko vasta myöhemmin siirtyneet erikoisille radoille.

Subaru-teleskooppiin asennetun uuden spektrografin avulla tähtitieteilijät onnistuivat nyt hyödyntämäään niin sanottua Rossiter-McLaughlin-efektiä. Se paljastaa, miten merkittävästi planeettojen radat poikkeavat niiden emotähden päiväntasaajan tasosta.

Laitteiston ensimmäiset tieteelliset tulokset ovat TRAPPIST-1-tähdestä. Kohde on erityisen kiinnostava, koska sen lähistöllä ei ole muita kappaleita, jotka olisivat voineet häiritä planeettojen ratoja. Planeettojen ratataso on siis luultavasti pysynyt muuttumattomana planeettakunnan syntymästä asti.

"Data viittaa siihen, että tähden pyörimisakseli on samansuuntainen planeettojen ratatasojen akselien kanssa", toteaa Teruyuki Hirano Tokion teknologisesta instituutista. "Mittaustarkkuus ei ollut riittävä, jotta olisi voitu täysin sulkea täysin pois mahdollinen pieni eroavaisuus."

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Rossiter-McLaughlin-efektiä käytettiin onnistuneesti maankaltaisten tai elämänvyöhykkeen planeettojen tutkimiseen.

Erityisen hienoa TRAPPIST-1:n kohdalla on, että peräti kolme kivistä planeettaa kiertää elämänvyöhykkeen etäisyydellä tai sen vieressä. Järjestelmän historian ymmärtäminen voi siis auttaa selvittämään sitä, ovatko nämä potentiaalisesti elinkelpoiset maailmat oikeasti elämälle sopivia.

Aiheesta lisää NAOJ (englanniksi)