Tutkimus aiheesta ilmestyy Yhdysvaltain tiedeakatemian Proceedings-julkaisussa.

"Suosittelen, että hylkäämme termin 'supermaapallo', koska se antaa olettaa jotain Maan tyypistä, mutta suurempaa", sanoo Marcy, joka työskentelee Kalifornian yliopisto Berkeleyssa.

"Suoraan sanoen ne eivät ole sellaisia. Ne ovat planeettoja, joilla on paljon kaasua ja ne muistuttavat enemmän Uranusta ja Neptunusta, joilla on kivinen ydin, mutta paljon kaasua ja ehkä myös vettä", Marcy kertoo.

Korvaava termi voisi olla alineptunus. Se ei Marcyn mukaan kuulosta läheskään yhtä kiinnostavalta suurelle yleisölle, mutta on lähempänä totuutta. Toistaiseksi planeettojen rakenteesta saadaan viitteitä vain epäsuorasti, kuten niiden määritetyn tiheyden perusteella.

Kepler-avaruusteleskoopin löydöt antavat olettaa, että hieman Maata suuremmat planeetat ovat hyvin yleisiä. Nykyään arvioidaan, että 26 prosentilla Auringon kaltaisista tähdistä on 1-2 kertaa Maan kokoisia planeettoja, jotka kiertävät niitä alle puolen Aurinko-Maa-etäisyyden päässä.

Marcy pitää myös elämänvyöhykkeen määrittelyä harhaanjohtavana. Toistaiseksi tunnemme vain oman tähtijärjestelmämme rakenteen. Täälläkin elämälle suotuisina pidettyjä ympäristöjä saattaa löytyä kaasuplaneettojen kuiden sisällä olevista meristä.

Aiheesta lisää Astrobiology magazine (englanniksi)