Astronomit ovat pitkään ymmärtäneet, että muut planeettakunnat eivät yleensä ole omamme kaltaisia. Pian ensimmäisten eksoplaneettojen löytämisen jälkeen havaittiin, että kunkin tähden ympärillä maailmat tapaavat olla kuin herneet palossa – keskenään suurin piirtein samankokoisia ja -massaisia.

Nyt Bernin yliopiston tutkijat ehdottavat, että planeettakuntia on itse asiassa neljänlaisia.

Samankaltaiset-luokassa toistensa naapureina olevien planeettojen massa on lähes identtinen. Järjestyneet-luokassa puolestaan massat kasvavat tähdestä poispäin mentäessä. Aurinkokuntamme on esimerkki tällaisesta arkkitehtuurista.

Kolmas tyyppi on vastajärjestyneet, missä planeettojen massa käyttäytyy päinvastoin kuin edellisessä. Neljäntenä tulee sekoitus-luokka. Siinä massat vaihtelevat suuresti planeetasta planeettaan.

Kahdeksan kymmenestä planeettakunnasta kuuluu samankaltaiset-luokkaan. Järjestyneet-luokitus puolestaan osoittautui kaikkein harvinaisimmaksi.

Bernin yliopiston Lokesh Mishran mukaan on viitteitä siitä, että planeettoja muodostavan kaasu- ja pölykiekon massa sekä raskaiden alkuaineiden runsaus keskustähdessä näyttelevät roolia lopputulemassa.

"Näiden tulosten merkittävä puoli on, että se linkittää planeettojen ja tähtien synnyn lähtöolosuhteet mitattavaan ominaisuuteen: systeemin arkkitehtuuriin", sanoo Mishra.

Aiheesta lisää Bernin yliopisto (englanniksi)