Kaasuplaneetan ylipaisuneisuuden taustalla sisäinen lämmitys

James Webb -teleskoopin havainnot superneptunus WASP-107b:sta vihjaavat, miksi osa kaasuplaneetoista on niin kookkaita massaansa nähden. Syynä on kiinteästä ytimestä tuleva kuumuus.

WASP-107b on tilavuudeltaan kolmanneksen Jupiterista, mutta massaltaan vähemmän kuin kymmenesosan siitä. Vaikka tämä hattaraplaneetta kiertää lähellä keskustähteään vain kuuden päivän mittaisella radalla, tähden lämpö ei kykene selittämään sen pullistuneisuutta.

Sen sijaan on ehdotettu kuumaa kiinteää ydintä.

WASP-107b on hiukan elliptisellä radalla, mistä aiheutuvat vuorovesivoimat lämmittävät ydintä ja tämä lämpö edelleen pullistaa kaasukehää. Todisteet tästä kuitenkin puuttuivat ennen Webbin havaintoja.

Ytimen kuumuus tuli ilmi WASP-107b:n metaanista, jonka määrä oli Webbin mittauksissa vain tuhannesosa odotetusta. Tutkijoiden mukaan tämä on mahdollista vain, jos planeetalla on niin kuuma kiinteä ydin, että se sekoittaa koko kaasukehää ja muuttaa metaanin muiksi yhdisteiksi.

"Se, että löysimme sitä niin vähän, vaikka löysimme muita hiilipitoisia molekyylejä, kertoo planeetan sisuksen olevan merkittävästi kuumempi kuin ajattelimme", sanoo David Sing Johns Hopkins -yliopistosta.

Kuuma planeetta tarvitsee paisumiseensa vähemmän kaasua. Tutkijat laskivat, että WASP-107b:n massasta yli kaksi kertaa alun perin arvioitua suurempi määrä on sen kiinteässä ytimessä. Tämä sopii tutkijoiden mukaan paremmin yhteen sen kanssa, kuinka planeettojen ymmärretään muodostuvan.

Aiheesta lisää Webb Space Telescope (englanniksi)