"Riisuimme prototyypistä raskaat osat, jotta pystymme pitämään samanlaisen kuormituksen kuin VIPERillä", kertoo Arno Rogg Nasan Ames-tutkimuskeskuksesta. 

"Voimme nyt ajaa prototyypillä maanpinnalla paljon suuremmassa painovoimassa samaan tapaan kuin VIPER ajaa Kuussa, missä se on paljon kevyempi."

Testejä suoritettiin Nasan Glenn-tutkimuskeskuksen Kuuta simuloivassa laboratoriossa. Testiradan pöly on valmistettu jäljittelemään aidon kuupölyn ominaisuuksia mahdollisimman tarkasti.

Jokaista VIPERin neljästä pyörästä voidaan kääntää ja ohjata yksilöllisesti. Kullakin pyörällä on myös käsivarsi, joka mahdollistaa eksoottisetkin liikkeet, jotka matkivat ryömimistä.

Maaston hankaluuksiin varautuminen ja mönkijän itsenäinen ongelmanratkaisukyky on tärkeää, sillä kulkija ei välttämättä ole jatkuvasti yhteyksissä lennonjohtoonsa. 

"Saimme valtavasti dataa testeistä kertomaan, mitä tapahtuu, kun mönkijän pyörät jyräävät kivien yli, sutivat irtohiekassa tai mönkijä hairahtuu pois reitiltään", Rogg sanoo.

430-kiloisen VIPERin arvioidaan mullistavan Kuun eteläisen napa-alueen tuntemuksen. Näillä näkymin se pääsee Kuun pinnalle marraskuussa 2024. Mönkijän tavoitteena on toimia vähintään 100 Maan vuorokauden ajan.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)