30-kiloinen mönkijä on suunniteltu paikallistamaan vesijäätä eri esiintymismuodoissaan.

"Vesi on tärkein luonnonvara, jota voimme etsiä", sanoo mönkijän tiedetiimissä työskentelevä Chris Herd. 

"Mitä vähemmän vettä meidän täytyy tuoda mukanamme maapallolta, sitä enemmän pystymme käyttämään sitä paikan päällä. Ja sitä halvempaa Kuuhun menemisestä tulee ja vähitellen pystymme pitkäaikaiseen oleskeluun siellä."

Ajokki sisältää kuusi tiedelaitteistoa, joista viisi valmistetaan Kanadassa. Kyseessä on siis pitkälti kansalliseen näyttämiseen ja osaamiseen panostava projekti.

Nasa puolestaan rakentaa parhaillaan 430 kilon VIPER-mönkijää, jonka on määrä olla Kuun pinnalle jo vuoden 2024 lopulla. Myös VIPER kartoittaa ikivarjon jääesiintymiä. Kanada seuraa siis Yhdysvaltojen jalanjäljissä, mutta tekee niin pienemmässä mittakaavassa.

Kuun etelänavan suuret korkeuserot ja Kuun akselin pieni kulma Aurinkoon nähden luovat sinne runsaasti ikivarjossa olevia alueita. Kuun pohjoisnavan alue on puolestaan laakeampi, mikä tekee siitä vähemmän kiinnostavan jään kannalta.

Aiheesta University of Alberta (englanniksi)