Yllä oleva kuvapari havainnollistaa muutoksen. Oikeanpuoleisessa kuvassa (uudet tulokset) vesijään sininen värjää valtavia alueita kääpiöplaneetasta. Löytö perustuu LEISA-spektrimittalaitteen datan aiempaa tarkempaan analyysiin.

Tutkijoiden ongelmana on ollut, että vesijäätä ja metaanijäätä on haasteellista erottaa toisistaan. Metaanijäätä sisältäviltä alueilta oli vaikeaa paikantaa vesijään merkkejä.

Läpimurto saatiin aikaan kuvien yhdistelyn avulla, mikä mahdollisti vesijään tunnistamisen vaatiman aiempaa paremman herkkyyden.

Vesijää toimii Plutossa peruskalliona ja on paljon kovempaa kuin metaani-, typpi- ja hiilidioksidijää, joita niin ikään arvioidaan esiintyvän kääpiöplaneetan pinnalla runsaasti.

Vesijää on tiheydeltään typpijäätä kevyempää, joten se kelluu typpijään pinnalla. Useilla alueilla onkin nähtävissä näyttäviä vesijäävuoria typpijään muodostamassa "meressä".

On huomionarvoista, että Pluton sydämenmuotoisen seudun eli Tombaugh Region länsipuolen alueella vesijäätä ei käytännössä esiinny. Kyseisen alueen arvioidaan kuuluvan Pluton pinnan nuorimpiin ja se saattoi syntyä törmäyksen seurauksena.

Toinen perjantaina julkistettu kuva on Pluton kaasukehän sirppi infrapunassa. Se antaa tietoa kaasukehän mikrometrin murto-osien kokoluokan hiukkasten esiintymisjakaumasta. Aiemmin tammikuussa kaasukehän sinertävästä hehkusta julkaistiin ison erotuskyvyn näkyvän valon kuvia.

Aiheesta lisää JHUAPL (englanniksi)